Ei se tämä ole, edellinen oli tuhannes.
Muutama postaus alaspäin mietin sitä ihmettä kun marraskuussa tuntuu hyvältä monta päivää peräkkäin. Olotila on jatkunut, ja olen koettanut setviä sen alkusyytä. No okei, olen terve, ja lapsetkin aikalailla, ja kotona on melko seesteistä ja siistiäkin, ja työ- ja raha-asiat jonkinlaisessa vakaassa tilassa (joskaan eivät maailman parhaassa kunnossa). Mutta kyllä näillä spekseillä on oltu pitkään pahallakin päällä.
Koetin miettiä, mikä on muuttunut viime viikkoina. Ja se on se, että Davosista tultuani puoliso on jatkanut sitä että hän on se joka herättää koululaiset aamulla! En minä! Tämä tarkoittaa että saan nukkua 15 minuuttia pidempään joka aamu, enkä ole se joka ylipäätään nousee ensimmäisenä ylös pimeässä talossa ja ottaa niskaansa aamuäreiden lasten ärinän ja murinan. Olen itse tosi huono aamuisin, ja yleensä vaan suutun ja äksyilen jos joku suuttuu ja äksyilee minulle.
Nyt olen monta viikkoa saanut aloittaa aamun rauhassa ja hyvällä tuulella. Jännä huomata, miten se heijastuu ainakin minulla koko päivään ja koko fiilikseen elämästä.
Katsotaan onko tämä pysyvä asiaintila (puolison reippaus ja aamujen vaikutus siis). Puoliso on saanut kyllä kiitosta ja ylistystä niin paljon, että ainakin aikoo jatkaa samaan malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti