14-vuotiaalla paha yskä. 6-vuotiaalla menossa viimeiset päivät ennen synttärijuhlia ja samaten viimeiset päivät eskarin kiinteistössä - kesäkuun aluksi siirtyvät kesäeskariin ennen kuin jää lomalle. Isoilla tytöillä menossa lukuvuoden viimeinen koeviikko - hiukan stressiä ilmassa.
Olin keskiviikkoiltana 14-vuotiaan rippikoulun vanhempainillassa. Tunnelma oli jännä. Tuli sellainen olo, että tämänikäinen ja tässä elämäntilanteessa olevien porukka se sitä rippikoulua juuri tarvitsisi. Puhuttaisiin tärkeistä ja isoista asioista, punnittaisiin elämää ja arvoja. Ja just tuolleen puolituttujen kanssa ja sielunhoidon ammattilaisten ohjaamana.
Miellytti kyllä, kun pappi korosti että rippileiri ei ole mikään käännytysleiri. Reilun hengellisesti aikoivat toki keskustella. Mutta totesi että vetäjienkin kesken on linja- ja käsityseroja, eivätkä he kuulemma "pyri keinotekoiseen yksimielisyyteen". Minusta tämä oli mahtava, raikas tuulahdus. Aito dialogi ei ala yhteisymmärryksestä tai yhteisymmärryksen tavoittelusta eikä useinkaan pääty yhteisymmärrykseen. Tärkeää on kuunnella ja tulla kuulluksi, ymmärtää moninaisuutta ja sitä miten erilaiset ajattelutavat voivat sovussa asustaa ja työskennellä rinnakkain. Kenellekään ei sanota miten kuuluu ajatella ja uskoa. Ah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti