No nyt on sitten kesä. 6-vuotias pyöräilee uudesta taidosta innostuneena, pojat pyörivät ulkona, vaihtari odottaa että toipuisi pikkuflunssastaan ja pääsisi hänkin ulos.
Olin maanantain ja tiistain Helsingissä viimeisiä opetuksia hoitamassa. Tämän päälle olin sopinut niin monia omiin töihin liittyviä tapaamisia, että kotiin palatessa oli pää aika täynnä puhetta ja kuultua. No tästä voi rauhoittua loppukuuksi organisoimaan osaksi dataa, osaksi omaa päätä.
Tapasin muun muassa kollegan, jonka kanssa nykyään paljon kirjoitamme. Totesimme että saattaisi olla aika siirtyä tutkimussektorilla enemmän yksityisen rahan perään. Kun ihan perustutkimuksellekin pitäisi alkaa hankkia YRITYSKUMPPANEITA! (Ja kun tämän vuoden kokemus konsulttifirmalle työskentelystä on ollut ihan hyvä.)
Osaksi pitää alkaa organisoimaan perheen menoa. Toukokuu on aina yhtä haipakkaa.
Olin yötä Vuosaaressa sen aikaisen tuttavan luona. Vuosaari oli entisensä - siellä voisi edelleen asua, se on hyvä paikka. Kuuluimme tuttavan kanssa samaan pienryhmään silloin joskus kymmenen vuotta sitten. Emme ole koskaan olleet sydänystäviä, mutta pienryhmäläisyys aiheuttaa sen, ettei harvoin tavatessamme tarvitse puhua sisustuksesta ja TV-ohjelmista vaan voi suoraan sukeltaa merkityksellisiin aiheisiin. Tyytyväistä hyrinää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti