Tämä teksti kirjoitettiin toissa viikon torstaina.
Yksi lapsi täytti neljätoista vuotta, se pieni poika.
Vanhimmaisella on huomenna vanhojen tanssit. Ihmeen vähän olemme joutuneet kuulemaan angstia liittyen tanssiharjoituksiin, -partneriin tai -kenkiin, puhumattakaan puvusta, meikistä ja kampauksesta. Nämä ovat jotenkin vaan tapahtuneet, vähäisellä stressillä. Kuinka hyvä.
Tietenkin nyt tanssiviikolla auttaa, että lapsi ei asu enää meillä kotona. Meidän ei tarvitse tietää viime hetken stresseistä ja huomisen aamun herätyksestä kello neljältä.
Muutenkin, kun lapsia on tämmöinen nippu, yksittäisen lapsen isotkaan jutut eivät kasva kovin suuriin mittasuhteisiin. Vanhojen tanssejakin on meille tulossa uudelleen - ja vaihto-oppilaan kanssa tämä kausi käytiin läpi jo pari vuotta sitten kertaalleen.
Hauskaa toki. Meille on tulossa myös mummu, ja ehkä mummikin. Ehkä synttärikakkua saadaan 14-vuotiaan kunniaksi.
Ja sunnuntaina illalla lähden Rovaniemelle työviikkoa viettämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti