perjantai 1. kesäkuuta 2018

Omena ei pudonnut kauas

Kesäkuu hiipi kalenteriin huomaamatta. Koulujen loput huomenna.

Omillaan asuva vanhimmainen on ollut huolissaan siitä miten hän kustantaa kesän elämisensä (opintotuki ei tipu tilille kesä-elokuussa). Työtä ei tuntunut löytyvän vaikka sitä miten haki. Ja oli tytöllä hiukan mielessä sekin että jaksaako sitä edes paahtaa siivousta joka päivä koko päivän - tai jos jaksaa, jaksaako sitten taas skarppina abivuotta lähteä paahtamaan.

Sattui tulemaan puhe siitä, miten puolison pikkufirman pitkäaikainen kesänuorukainen on siirtynyt elämässä eteenpäin eikä firmassa nyt oikein tiedetä kuka tekee kesän aikaiset ylimääräiset autolla ajamiset, mittalaitteiden kantamiset ja pienet ATK-hommat. Paikalla ollut tytär kysyi että ottaisiko ne hänet. Hän osaa peruuttaa peräkärryäkin. No usutettiin kysymään. Hauskan mahdollisuuden osoittaa kykenevyytensä antoi se, että Jyväskylässä sattui olemaan firman auto, joka oli ollut korjattavana täällä, ja joka piti ajaa Espooseen. Sopivat että työnhakija tulee työhaastatteluun tuoden samalla auton. No kuinkas kävi? Auto hajosi uudelleen Lahden moottoritielle, ja hakija sai soittaa hinausauton, järjestää korjauksen, ja selvittää sitten tiensä haastattelijan luokse. Kuten ajattelinkin, heillähän synkkasi oikein hyvin kaiken tämän jälkeen, ja nyt on kuulemma ensi alkuun kesäkuuksi työsopimus hoidossa. Majoituspaikaksi järjestyy mummin ja papan asunto Järvenpäässä, ellei tyttö tehokkaasti ala lämmittelemään kaverisuhteita, joita pääkaupunkiseudulla oli mukavasti silloin kymmenen vuotta sitten ennen muuttoamme.

Minusta tämä on oikein hyvä järjestely. Tyttö sopii tuohon porukkaan hyvin ja firman toiminta on hänelle hyvin tuttua. Hän on myös riittävän reipas ja käytännönläheinen noihin hommiin. Ja jos homma toimii molempien osapuolten puolesta, siinä on firmalla kesätyöläistä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Ei kommentteja: