On tullut täyteen kymmenen vuotta muutosta tähän taloon ja tälle paikkakunnalle.
Yhteenveto: kaupunkiin emme ole (lapsia lukuunottamatta) vieläkään kunnolla juurtuneet, emmekä varmaan juurrukaan. Mutta talo on ollut koti. Ja tämähän oli tarkoituskin, kun hitaasti ja huolella taloja silloin katselimme - löytää sellainen, josta ei tarvitse olla heti pois muuttamassa.
Talo on aiheuttanut huolta ja vaivaa kuten omaisuus aina, mutta tarjonnut myös hauskoja ja luovia mahdollisuuksia asuttaa isoa perhettä ystävineen, sukulaisineen ja muine hang-around -jäsenineen. Liian tiptop ei ole tarvinnut olla, kun ei talokaan ole. Remonttien suhteen olemme pysyneet kohtuudessa - pakollisten (kylppäri, katto, viemäri) lisäksi on tehty vain ihan pientä pintaremonttia kahteen huoneeseen. Sormia syyhyttäisi vaikka mikä, mutta ei ole aikaa eikä henkilöresursseja, vielä. Alapohja pitäisi eristää paremmin, ja saunamökki joko polttaa tai laittaa kokonaan uusiksi. Mutta näihin ei ole taas varaa, vielä. Piha pitäköön yllä biodiversiteettiä. Puoliso on onneksi innostunut raivaamaan puskia ja huolehtimaan orapihlaja-aidasta.
Talo on tarjonnut turvalliset puitteet moneen. Täällä on kuntoiltu, tehty töitä, harrastettu, opeteltu akupainantaa ja pidetty epävirallista synnytysvalmennusta. On riidelty ja pidetty hyvänä, hoidettu vauvaa, kasvatettu teinejä, huolehdittu koululaisista. On juhlittu synttäreitä, ripillepääsyjä, väitöskirjaa. Majoitettu sekalaista sakkia monesta maasta.
Lähetetty yksi lapsi jo omilleen.
Hyvä talo tämä on meille ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti