Suu säkkiä myöten

Olemme siis luopuneet taloutemme tukipilarista, maksuaikakortista.

Voi tätä säännöstelytalouteen tottumisen tuskaa! Nyt on eletty pari kuukautta suu säkkiä myöten. Pitää oikeasti laskea millä rahalla tankkaa, milloin ostaa isot ruokaostokset, ja missä järjestyksessä maksaa laskut. Ja milloin ja mistä ostaa pojille uudet polkupyörät ja milloin korjauttaa takkien vetoketjut. Ihan hirmu terveellistähän tämä on. Keskikesään mennessä pitäisi olla pahin siirtymäaika takana.

Kuinka hukassa?

Märehdin tuossa puolisolle tutkimusrahoituksen näkymiä ja sitä mitä kaikkea olisi mielenkiintoista tehdä.

-Ja sitten olis se vanhojen professorien paperille kokoama jäähän liittyvä sanasto, josta vanhempi kollega NN sanoi että se on jossain siellä hänen työhuoneellaan... Voisihan sitä hakea tieteelliseen kirjoittamiseen apurahaa, että vois sen penkoa esiin ja tehdä sitä sanastoa... Mutta kun se raha on niin pieni, ei se riittäis kun yhteen kuukauteen!

-No kai se paperi nyt kuukaudessa löytyy?

Tiedättehän, on vappu

Oli aika hiljaista Tampereen opetushuoneessa - teekkarithan viettävät vappua kaksi viikkoa. Opetus on silleen kivaa, että pysyy opiskelijaikäisiin kontakti. Välillä on sitten niitä terveellisiä huonommuudentunteita, kun meillä ei teekkareiden kanssa oikein ole yhteistä pohjaa ja välillä opetukseni menee liian matalalta ja välillä liian korkealta.

Vappuinnostuksen lisäksi TTY:n ilmoitustauluilla on minua ilahduttanut jo pitkään seuraavanlainen ylioppilaskunnan huumoripläjäys:

"Opinto ukkojen ja -akkojen kieli asun muutos ilimootus

Tampere (3) kolome uuvistuksen johosta olemma päättäneet notta, yli opiston kieli asu muutetaan helepommin ymmärrettävään muotoon!!! Tämä tuleepi kaventammaan ammatti korkea koulu opiskelian ja yli opisto opiskelian välistä eroa! =) =)"

Niinpä...

Huomasin että meilläkin on vappusuunnitelmia. Se on niin hauska ja sekalainen jokaiselle-jotain -juhla. Löytyisi vanhoja autoja, anarkistien marssia siellä muun vasemmiston seassa, Jeesus-marssia, opiskelijoita, työväkeä ja vaikka mitä. Meillä varmaan joku valvoo paistaen munkkeja kirkolla, nähdään tuttuja, katsotaan autoja. Sitä ennen viikonloppu jonka aikana tulee muun muassa pappa.

Tänään

Tein viimeisen "harjoittelukäynnin", jotta voin sanoa hoitaneeni perhedoulausta kolmessa vauvaperheessä. Oli taas antoisa kolmituntinen sekä äidille joka oli hetken pitkällään, että doulalle joka tyhjensi vesirapakoita pikku lapiolla perheen taaperon kanssa.

Kävin toteamassa että Akatemia ei ollut myöntänyt minulle sitä unelmapestiä, jonka kaikki tutkijat haluaisivat. Arvio oli ihan myönteinen, arvosana 4/6, ja sanallinen arvio sisälsi paljon vinkkejä ensi syksyn hakua ajatellen.

Tein hetken tämän hetkistä palkkatyötäni laittamalla säädataa ojennukseen, pohtimalla miten ne lämmönvaihtotermit menikään ja miettimällä huomisia luentoja.

Kohta hiukan jauhelihakeiton keittoa, harrasteisiin liittyvä puhelinsoitto, perheen kanssa oloa ja yhden futaajan harkkoihin vienti.

Illalla ehkä jaksan lukea Hugh Howeytä ("Siirros" on vielä parempi kuin "Siilo").

Tätä on elämä keväällä 2015.

Vaalianalyysi

Tulipa jännättyä vaaleja. Saatiin puolison kanssa ensinnäkin käytyä äänestämässä kaikessa rauhassa, jalkapatikassa, kun nuorimmainen oli kaverisynttäreillä. Saatiin tingittyä vielä viidesluokkalaisten vaalikahvilasta kaksi pullaan hintaan 95 senttiä, kun enempää käteistä ei ollut.

Ennakkoäänten tulos näytti siedettävältä, mutta kyllä se siitä paheni. No, toivotaan että Keskusta saa väännettyä kasaan hallituksen joka tekee järjellisiä päätöksiä - tai siirtää mahdollisimman paljon päätöksentekovaltaa ihan sinne ruohonjuurien tasalle. On kai se teoriassa mahdollista. (Ministeriössä työskentelevä ystävä toivoi yksinkertaisesti hallitusta, joka kykenee tekemään päätöksiä. Ihan sama hyviä vai  huonoja, kunhan tulisi vaihteeksi päätöksiä niin että virkamiehet voisivat tehdä JOTAIN.)

Perussuomalaisissa hirvittää se, että ympärilläni on oikeasti niin paljon ihmisiä, jotka ajattelevat niin eri tavalla kuin itse.

Vasemmistopuolueilla ei mene hyvin. Vaikka ne sentään tajuavat että raha on sopimus, sitä ei oikeasti ole olemassa.

Vihreiden vaalivoittoa lienee lupa tuulettaa, tuli hiukan yllätyksenä ainakin minulle.

Noin 70 prosentin äänestysinnon voi tulkita kahdella tavalla. Suurin osa väestöstä on sitä mieltä, että tämä edustuksellinen demokratia on ihan ookoo tapa hoitaa yhteiskunnan asioita, sen voi nähdä niin. Tai toki halutessaan niinkin, että Suomen suurin puolue on niiden, jotka haluaisivat järjestää päätöksenteon ihan eri tavalla (Noin 30% äänioikeutetuista ynnä tietysti ne 16537 hylätyn äänestyslipun jättänyttä). 

Ei niinkään vaikea valinta

Tulevat puoliso ja 11-vuotias myöhäisillalla. Jännittävää.

Sain osan opetuspalkastani jo tänään, eli käytin reilun tunnn työajastani siihen että tankkasin auton, nostin rahaa ja ostin kolme kassillista ruokaa. Ah. Ja kävin hakemassa naapurilähiön kirjastosta jatkoa Hugh Howeyn Siiloon, eli kirjan nimeltä Siirros. Ai jai. Illalla oli tarkoitus lukea yksi arvioitavana ollut artikkeli.... Saa olla kyllä aika hyvä, jotta Howeyn voittaisi!

Opettavainen elokuva ja muita mielipiteitä

Puoliso ja 11-vuotias ovat reissanneet nyt muutaman päivän ja ylihuomenna matkustavat jo kotiin päin. Kotona on ollut ihan rauhallista ja kivaa vaikka "yksin" olen ollutkin... Osaltaan on auttanut se, että äitini oli täällä ihanasti keskiviikosta lauantaihin, ja vanhimmainen Tampereella perjantaista eiliseen.

(Osallistui siis keppareiden SM-kisoihin, ensimmäistä, ehkä ainoaa kertaa elämässään. Tuli kotiin sellainen läjä ruusukkeita kassissa, ettei tottakaan. Pitää varmaan perustaa palkintokaappi. Siihen voisi laittaa lisäksi minun kolmannen palkinnon lusikkani koulujenvälisistä, puolison SM-mitalin frisbeegolfin sekajoukkuekisasta (jossa ei ollut muita osanottajia), poikien muutamat "oikeat" futismitalit ja nuorimmaisen Hippo-hiihtojen mitalin... Ollaan me hyviä.)

Viikonloppuna hösättiin paitsi mummu junaan, myös polunkävijätoiminnassa (pannukakkua ja sählyä) ja vauvoja tapaamassa. Ja lauantai-iltana sain aikaiseksi istua yksin sohvalle ja katsoa yhden lempielokuvistani. Areenassa on vielä hetken nähtävänä kymmenisen vuotta sitten valmistunut, aina yhtä ihana Lost in Translation. Tämän elokuvan tunnelmat saattavat tunnistaa ainakin ne, joilla on kokemusta pitkistä parisuhteista. Charlotte ja Bob ovat molemmat suhteessaan yksin, ainakin elokuvan kuvaamalla hetkellä. He ovat muuttuneet puolisoilleen näkymättömiksi, osaksi kalustoa ja elettyä henkilöhistoriaa. Tylsistyneinä japanilaiseen hienostohotelliin he sattuvat huomaamaan toisensa, ja kas, miten mainiota onkaan kun joku panee merkille, aidosti näkee, aidosti kuuntelee, ottaa ihan ihmisen ihmisenä - ilman painolastia, tavoitteita tai tulevaisuudensuunnitelmia. Bobin ja Charlotten suhde on viaton ja päättyy hotellista lähdettäessä, mutta kantaa oletettavasti myönteisen muutoksen siemenen molempien koteihin. Tarinan opetus: huomaa puolisosi.

Vaalit tulee. Puoluepolitiikka ja edistyksellinen demokratia väsyttää ja märehtimistä yhteisten asioiden hoidon järjettömistä vaihtoehdoista en jaksa kuunnella. Täytyy mennä äänestämään pienintä pahaa ja aktiivisinta vastaanharaajaa, ja samalla lueskella vaihtoehdoista rahataloudelle ja edustuksellisuudelle.

Lopuksi: Keskisuomalaisessa oli sunnuntaina erinomainen Antti Nylénin kolumni nykyajan ruokahypetyksestä. Kolumni palautti mieleen sen tosiasian, että ruoka on lähinnä polttoainetta ja aika monenlaisella ruokavaliolla pysyy hengissä, ehkä terveenäkin. Ruokavaliotaan rakentaessaan tärkeintä ei ole se, että koko ajan olisi mahdollisimman hyvä olo.

Rauhankadun rauhassa

Oli eilen mahtava päivänpuolikas kansallisarkistolla (jonne tällä kertaa oltiin kollegan kanssa vanhoja poroaineistoja tilattu).

a) mieltänostattava sijainti Suurkirkon takana, omien opiskeluaikojen miljöössä
b) kulttuurihistoriallinen, kaunis rakennus ja lukuympäristö tutkijasalissa
c) tunnelma parhaasta päästä: hiljaisuus, rauha, kirjallisen materiaalin runsaus, työhönsä keskittyneet, persoonalliset ihmiset
d) oma aineisto tietenkin: huippua lukea poronhoidon hankaluuksista 40-luvun lopulla, kun sodan jäljiltä kaikki on niin ja näin ja työtkin tehdään vielä hiihtävien miesten voimin

Pääsiäinenkin meni rauhallisesti. 13-vuotias oli mummilla ja papalla nautiskelemassa ja rauhoittumassa, eli noukin hänet kyytiin arkistoreissun päätteeksi. Kotona olleet lähinnä söimme ja lepäilimme, mitä nyt itse kukin tapasi tuttujaan.

Tähän se rauha jääkin, sillä puoliso ja 11-vuotias lähti kauan odotetulle ulkomaankeikalleen viime yönä. Ja viikko tuntuu sisältävän muutakin menoa: tulee mummu, menee 16-vuotias Tampereelle, viikonloppuna nähdään vauvoja.

Mennyttä ja tulevaa

Viikonloppu: jotkut pelaa sählyä Lahdessa, toiset laittaa ruokaa Jyväskylässä. Vauvojen tapaamista. Nuorimmainen viuhtoo pitkin naapurustoa pitkässä takissaan ja virpomaoksat kourassa. On ylpeä ja onnellinen siitä kun osaa ja uskaltaa.

Viikonalku: hydrologian kurssilaiset mittaavat parin sentin loskakerrosta oppilaitoksen takapihalla. Kattojen lumikuormia halutaan arvioida, ja lumen tiheys olisi saatava selville.

Lähiajan suunnitelma: pääsiäinen. 13-vuotias menee mummille ja papalle. Muuten varmaan ollaan aika lokoisasti, koetetaan pärjätä vähällä rahalla ja levätä. Seuraavalla viikolla puoliso vie viimeinkin 11-vuotiaan kauan odotetulle (ja kauan sitten luvatulle) ulkomaanmatkalle. Me saadaan tänne mummu kylään. Huhtikuu kulkee eteenpäin hurjaa vauhtia. Missä aurinko on?