Kesäpäiviä

Tämän viikon olemme vanhimmaista lukuunottamatta kotosalla, viettämässä enemmän tai vähemmän lomaisaa kesäviikkoa. Puoliso tekee töitä, mutta kannettava on välillä toimiston sijaan keittiön pöydän ääressä tai sohvalla. Toki hänellä on myös vuorokausirytmi ihan sekaisin, eli iso osa töistä tehdään yöllä (rytmin oikaisua tarvitsevat siis muutkin kuin koululaiset). Itse teen ehkä pari tuntia päivässä jotain pientä kirjallista.

Kelitkin ovat kesäiset.

Pojat ovat pelanneet jalkapalloa mutta myös Pokemon Gota ja vesisotaa. Nuorimmaisen kanssa olemme käyneet kirjastossa, kahvilassa ja joka päivä uimarannalla. Vesiinkin uskaltaa mennä, sen verran ovat lämmenneet. Komeroita on pengottu ja vanhaksi käyneitä vaatteita viety Katulähetyksen laatikoihin. Elokuvia on katsottu: Ryhmä Haun lisäksi pojat katsoivat taas Yksin Marsissa ja minä katsoin kerran yksin ja kerran puolison kanssa mainion finanssikriisi -elokuvan Big short. Illalla luemme nuorimmaisen kanssa Hobittia. Olemme päässeet Synkmetsään asti.

Nukkumaan pitäisi mennä hiukan aikaisemmin, mutta Kate Atkinsonin Elämä elämältä on niin hyvä  ja koukuttava (ja pitkä), että jumin lukemaan sitä aivan liian pitkään.

Ihana joutilaisuus ennen kuin kahden viikon päästä alkaa kouluarki ja sen myötä ryhdikkäämpi työskentelyarki.

Mauritiuksen matkan jälkilöylyjä: mitä kustantaa?

Jälkilöylyjä hyvinkin. Jyväskylässä on kuumempaa kuin reissussa kertaakaan, eikä ilmastoinnista puhettakaan.

Meillä siis appiukko sattuneista syistä kustansi Maurituksen lennot, suuren osan reissun aikaisista bussikyydeistä sekä majoituksen. Omaa rahaa laitettiin ruokaan, ostoksiin (lähinnä vaatteita), takseihin ja busseihin sekä aktiviteetteihin (eläintarha, kasvitieteellinen puutarha, vesihiihtoa ja polkuveneilyä, yksi ratsastus, keilausta, pari hullutusta eli canyon swing yksille ja vedenalainen kävely toisille).

Jos kuittipino ollenkaan pitää paikkansa, näihin omakustanteisiin hupeihin upotimme noin 1500e eli keskimääräisen hotellimajoitteisen autolomamme verran (vertailukohtana siis vajaan viikon keikat Virossa ja Suomen länsirannikolla).

Jos pitäisi kuudelle löytää lentolippurahat, pitäisi varmaan mennä halvimpaan (eli kaikkein kuumimpaan) aikaan vuodesta ja tosissaan metsästää tarjouksia. Näin saattaisi päästä lentämään hintaluokassa 1000e/hlö. Majoituksia löytää alle 100e/yö luokassa hyvinkin, isollekin porukalle. Eli kaikkinensa parin viikon lomaan saisi varmaan uppoamaan noin 9000e. Eli kuusi kertaa pääsisi pienemmälle autolomalle Mauritiuksen keikan hinnalla.

Pitänee säästää ihan tarkoituksella, jos tuolla joskus vielä aikoo käydä - ja ihan omakustanteisesti.

Päivitys 2010 -luvulle

Halvan hätävarapuhelimen hajoaminen pakotti vihdoinkin puhelinkauppaan. Olin luvannut lapsille ja kavereille päivittyväni vihdoin älypuhelinaikaan. Ja niinhän kaupasta lähti mukaan Sonyn Xperia. Viikon käyttökokemuksella sanoisin että aika helppo ja hauska kapistus. En ole niin päivittynyt, että bloggaisin vielä puhelimella. Mutta kuvia osaan ottaa ja ehkä jakaakin - ja soittaa osaan, ja lähettää tekstareita uudellakin vehkeellä.

Lapsia kiinnosti lähinnä lupaukseni hankkia Spotifyn perheversio ilman mainoksia. Nyt on lapset soitelleet hassuja soittolistoja kilvan.

Verotonta tuloa?

Kävin juuri pitkän puhelinkeskustelun verottaja -sedän kanssa. Alkuvuodesta on siis tullut nostettua soviteltua päivärahaa työttömyyskassasta JA tehtyä tuntitöitä neljälle eri työnantajalle (aineistonkäsittelyä ja opetuksia). Elokuun alusta alkaen sen sijaan teen töitä apurahalla ja siinä sivussa ihan vähän tuntitöitä. Olen koettaut selkkoa mitä se oikein tarkoittaa, kun apuraha on verotonta taiteilija-apurahan määrään asti, ja miten sivutulot lasketaan verotuksellisesti, ja miten se lopullinen veroilmoittelu ja -maksu tapahtuukaan, sitten joskus ensi vuonna. No ei se verosetä ollut paljon enempää kärryillä. Hänen järjestelmänsä laski ja laski, ja lopputulemana oli että nollaverokorttia pukkaa.

Kyllä tämä varmaan iskee takaisin jossain vaiheessa, mutta kaiken järjen mukaan loppuvuoden pystyy tekemään töitä ilman että verokarhu käy kukkarolla.

Mauritiuksen ruokatuliaiset

Pitänee kirjoittaa lisää aiheesta Mauritiuksen reissun ruoat.

Aamiaiseksi meille kannettiin joka aamu iso korillinen kaikkea. Patonkia, croissantteja tai vastaavia, mehua, jugurttia, kahvia, teetä ja maitoa sekä vaihdellen esim. Nutellaa, maapähkinävoita, juustoa, munia, kinkkua. Korilla selvisi aamiaisen lisäksi päiväkahvista, välipaloista sekä iltapalasta. Leipä oli toki kamalan vaaleaa mutta ei siitä muun yltäkylläisyyden rinnalla viitsinyt valittaa.

Lapsille tuli keitettyä tarpeen mukaan makaronia, tehtyä munakokkelia tai paistettua ranskalaisia ja kananugetteja (myös vastaavat soijanugetit menivät alas ilman huomauttamista). Mutta muuten söimme aika usein ravintoloissakin. Tarjonta oli laajaa: intialaista ja kiinalaista, ja sitten pakolliset ranskalaiset ja pihvit tuntui löytyvän joka paikasta. Paikallisinta olivat biryani -padat.

Söivät teinit pariin kertaan McDonaldsillakin - eivät tosin siinä, josta sai vain kanaa. Pizza Hutiin ei päästy koskaan, mutta sen naapuriin hiukan sovelletumpia pizzoja syömään sitten päästiinkin.

Ns. katuruokaa tuli syötyä myös paljon (etenkin papalla tuntui aina olevan joku nyssykkä mukana kun hän tuli kauppareissulta). Ne olivat turvallista syötävää ja maukkaita. Syötiin linsseistä tehtyjä dhal puri -lettusia, samosa -kolmioita kasvis- ja kalatäytteillä, kasvispyöryköiltä vaikuttavia chili -pullasia, ihmeellistä hyllyvää maissikakkua sekä curry -täytteisiä munkkeja (!). Ehkä katuruoaksi voi laskea myös hedelmäkojujen hedelmät: ainakin valmiiksi "tikkarin" muotoon leikatut ananakset ja muovipussissa mausteliemessä myytäjät hedelmälohkot. Ja jäätelön.

Pari meistä osti muutaman tunnin kokkauskurssin, ja siellä opeteltiin tekemään dhal pureja ja niiden kanssa syötäviä pöperöitä.

Yhteisiä illallisia meillä oli muutama. Pappa laittoi kaikille curryä yhtenä iltana. Yhtenä tarjosimme lapset perheineen isovanhemmille noutoruokana haettua intialaista tykötarpeineen, ja silloin oli myös täytekakku. Viimeisenä iltana söimme ulkona lähiravintolassa. Alle sadan euron sai kaiken tarpeellisen 13 hengelle.

Kaupoista ja kojuista tuli ostettua paljon ruokatuliaisia ystäville ja omaan käyttöön. Ja niistä runsaista aamiaiskoreistakin jäi kaikenlaista tähteeksi. Kun aloitimme pakkaamista ennen kotiin lähtöä, ahdisti hetkellisesti kun näin sen useamman kilon ruokaläjän, joka laukkuihin piti ahtaa (muiden ostosten lisäksi). Onneksi olimme varautuneet ylimääräisellä kassilla, ja muutama pyyhe jätettiin jälkeemme. Kotona purettiin siis laukuista seuraavaa:

• 15 dahl puria
• Tähän liittyen: pussillinen dholl gramme -linssejä
• Runsaasti aamiaiskoritähteitä: kahvi-, sokeri- ja teepusseja, välipalapatukoita, Nutella- ja maapähkinävoirasioita, sulatejuustokolmioita sekä järjetön kasa pieniä lasisia hillopurkkeja
• 6 pussia moolkoo doree -tapiokanaksuja
• Eteläafrikkalainen keksipaketti
• 3 laatikkoa teetä
• 4 pakettia kahvia
• Iso purkki sikurikahvia
• 200g kurkumaa (jota luultiin kaupan maustehyllyn edessä sahramiksi, kun pussissa LUKI SAFRON) sekä kaksi 1g rasiaa oikeaa sahramia (joka ostettiinkin palvelutiskin alta)
•  Agar agaria
• Maustepurkilliset chilijauhetta, kanelia, inkivääriä ja currya
• Jellypaketti
• Kilo merisuolaa (made in Mauritius)
• 4 puolen kilon pakettia ruskeaa ruokosokeria (myös made in Mauritius)
• Purkki hunajaa
• Purkki ananashilloa
• Purkit sitruunapikkelsiä, mangotahnaa, chilitahnaa, inkivääritahnaa ja jackfruit -pikkelsiä

Iso osa tästä on jo jaettu ja jaetaan edelleen tuliaisina. Kahvi ja tee ovat jo omassa käytössä (ja dahl purit syöty). Ruskea sokeria ja mausteita on jo ruoanlaitossa käytetty. Mutta matka ruokkii meitä keittotaidon kehittämisen merkeissä taatusti pitkään: voi opetella tekemään marmeladia agar agarin kanssa, tutustua miten pikkelsejä ja tahnoja voi parhaiten käyttää, ja saako dholl grammeista tehtyä itse oikeasti hyviä dahl pureja.

Minusta matkoilta on aina hauskinta tuoda juurikin ruokaa.

Mauritiuksen matkan ensivaikutelmia

Oltiin. Tultiin kotiin lauantaina. Nyt on pesty pyykkiä ja koetettu asettautua kotimoodiin (tosin yksi lapsi lähtee huomenna Tanskaan ja toinen keskiviikkona Kokkolaan ja loppujen pitäisi pistäytyä torstaina ja perjantaina mummun luona).

Mitä jäi käteen Mauritiuksen reissusta? Tulen varmaan miettimään tätä muutamassa seuraavassakin postauksessa, mutta ensivaikutelmia:

• Rauhan maa. Ei se varmaan mikään täydellinen onnela ole, mutta ihmeen sopusointuisesti siellä ovat eri taustoista tulleet ja eri uskontoja edustavat asuneet, ja asuvat. Kirkot, hindutemppelit ja moskeijat ovat sulassa sovussa sikin sokin, ja kukin uskontokunta pitää omat leopopäivänsä ja eri ruokavalioiden mukaisia syötäviä ja juotavia on tarjolla kaupoissa ja ravintoloissa. Hiukan jopa ahdisti lentää kohti Pariisin lentokenttää ja epäennustettavaa eurooppalaista elämää.
• Kyllä trooppinen valon vuorokausirytmi iskee kuin nuija, kun tuollaiseen paikkaan matkustaa keskellä Suomen kesää! Pimeä on puoli seitsemältä. Tämän jälkeen hereillä pysytteleminen vaatii sankarillisia ponnistuksia.
• Meri on sininen ja turkoosi ja kirkas ja kaunis. Mutta ei kovin lämmin.
• Mauritius on ollut kauan turistimaa. Niinpä turistiin ei kiinnitetä juuri huomiota, paitsi basaareissa. Rauhassa saa olla. Olo on turvallinen.
• Missä kaikki itikat, mäkärät ja sen sellaiset? Lämpimästä pystyy todella nauttimaan, kun rannalla tai pihalla istuessaan ei tarvitse hätistellä syöpäläisiä. (Eikä ollut mitään hirmuisuuksia sisälläkään. No kaksi torakkaa oli, ja liskoja parvekkeella, mutta ei niitä lasketa.)
• Ilma tuoksui usein aika trooppiselta. Lämpö, vieno kasvien ja ehkä ruoankin tuoksu, mutta huomattavimpina liikenteen päästöt (ei taida olla katalysaattoreita käytössä, enkä tiedä lyijyttömästä bensiinistäkään) sekä jossain palavat roskat.
• Paikasta toiseen siirtyminen oli aika vaivalloista. Moottoritie vie etelästä pohjoiseen, mutta silläkin nopeus on keskimäärin 60 km/h. Muuten mennään asutuskeskittymästä toiseen hidastaen joka risteykseen, liikenneympyrään ja mäkeen.
• Jännittävintä: bussit! Mennään kuin viimeistä päivää, kokoo vehje tärisee ja rämisee, tukka lepattaa avoimista ikkunoista sisään pakkaavasta tuulesta. Tyly rahastaja huutaa SISÄÄN! kun turisti odottaa nätisti pysäkillä.
• Meitä oli reissussa 13. Ihmeen hyvin pysyi sopu, kun olimme majoittuneet väljästi (kolmeen huoneistoon) ja koetettiin tasapainoilla kaikkien tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Hajaannuttiin useimpina päivinä, ei juuri tehty yhteisiä retkiä, liikuttiin myös perheporukoin ja yksin ja kaksin. Kolme yhteistä isompaa illallista syötiin.
• Rahaa sai kulumaan eläinpuistossa ja aktiviteetteihin. Kaupassa ja ravintolassa pärjäsi pikkurahalla pitkälle. Ainakin jos shoppaili ihan tavallisissa marketeissa ja kaupoissa joista ostivat vaatteita paikallisetkin.
• Aina kannattaa sisällyttää matkustusporukkaan yksi kaksivuotias. Sen hoitaminen rauhoittaa kenen tahansa mieltä, esimerkiksi teinien. Meidän teinimme olivat sitä mieltä, että voitaisiin ottaa pieni serkku meille asumaan ja lähettää hänet takaisin kotiin kun hän täyttää neljä.
• Kahdentoista tunnin lento on PITKÄ.