Kirjoittamisen nautinto

Koetetaan nyt rauhoittua. Muistetaan, että apuraha -nappikaupallani olen saanut editoida ja kirjoittaa jo kaksi päivää aivan ihanasti suomenkielistä tekstiä - aiheena sota-aika ja porotalous! Ei tästä paljon luonnontieteellisen koulutuksen saaneen tutkijan elämä voi parantua. (Siis oikeesti.)

Ei o totta, tai siis on, mutta ei o oikein

Luen Michael Lewisin kamalaa kirjaa "Flash Boys - Kapina Wall Streetillä". Tämä on tositarina, ja siksi kamala. Kirjassa yritetään edes vähän selittää miten toimii nykyinen pörssikauppa, etenkin ultranopea kaupankäynti.

Pistää vihaksi! Osakekeinottelu ei koskaan ole ollut mielestäni niitä kunniakkaimpia tapoja tienata rahaa, ja pankit, lainanmyönnöt, korot, osakkeet, veroparatiisit ja mitä näitä nyt ovat nostavat verenpainetta ja jotenkin muistuttavat mieleen kapitalismin perimmäisen kierouden ja sen että eihän kukaan RAHAA oikeastaan tarvitse, vaan esim. ruokaa, ja hyvä niin, siellä eihän RAHAA oikeasti ole edes olemassa.

Mutta olemattomalla asialla, tai sen puutteella, voi toki olla todellisia seurauksia: konkursseja, asunnottomuutta, eläkeläisiä joilla ei ole varaa lääkkeisiin, pakolaisia joilla ei ole varaa olla hukkumatta Välimereen. Ja pienempänä esimerkkinä kaltaiseni apurahatutkija joka pyörittää talouttaan euro kerrallaan.

Ja sitten on nämä ultranopeat, jotka toisten tekemien kauppojen aikana HUIS-HAIS-VIPS-VAAN tienaavat miljoonia vuodessa. Rahaa, jota ei tosiaankaan tarvitsisi ollakaan.

Argh!!

Kevätpäivänseisausta napapiirillä

Avaruusgeometrisiä terveisiä pohjoisesta. Viime viikko meni siis pitkälti harrastaen ja leväten. Tämän viikon ohjelmana on istua Rovaniemellä ja lukea vanhoja lehtiä. Kuulostaa järjettömältä, mutta pointtina on kerätä vahvistusta vaikeiden sääolojen laajuudesta tiettyinä vuosina. Urakoinnin alla on vuosikertoja alkaen vuodesta 1931.

Harrastus ylipäätään pehmentää työpettymyksiä

Kun ei tosiaan isoa hankehakemusta tarvitse koko kevättä vääntää, päätin olla illat kuin sika pellossa ja lukea kaikkea muuta kuin poroasiaa. Piti muutenkin käydä kaupungilla asioilla, eli selvitin hiukan lukulistalla olevien kirjojen sijaintipaikkoja ja vierailin samalla kahdessa kirjastossa (oli se Palokan uusi kirjasto hieno). Saalis: Kajo/Kettusen kannettava, Numminen/Baarien mies, Gaiman/Neverwhere eli Maanalainen Lontoo, Lewis/Flash boys eli Kapina Wall Streetillä, Jääskeläinen/Lumikko ja yhdeksän muuta. Kyllä näillä hetken pärjää, kun on vielä paarustettavana läpi Laura Ingalls Wilderin omaelämänkerta jossa on toinen mokoma tutkijoiden alaviitteitä ja liitteitä.

Ah.

Tärkeä harrastus estää työpettymyksiä

Tiesin että tänään ratkeaa pääsikö joulu-tammikuussa väännetty tutkimusrahoitushakemus toiselle hakukierrokselle. Olin siis buukannut päivän täyteen vauvaharrasteita. Ensin muutaman tunnin "kokous" ihanien synnytys- ja vauva-aktiivien parissa. Sitten muutama tunti perhedoulausta 6-viikkoisen ihanuuden ja hänen äitinsä parissa. Keskustelua aiheesta ja aiheen vierestä. Kantoliinan laittoa. Oksitosiinia.

Ei siis harmittanut juuri lainkaan, kun kuulin että tällä kertaa ei oltu jatkossa. Pilkomme hakemuksen osin, ja lähdemme hakemaan eri lähteistä eri kokoonpanoilla. Aina sitä jotain tutkimusrahaa jostain on saatu.

Ja eipä tarvii kuutta viikkoa parhaasta keväästä laittaa pelkästään yhteen asiaan.

Nukkumisesta

Viime päivät ovat olleet hyvin unisia. Voi olla että taannoinen flunssa vielä oireilee, tai että kuluneiden kuukausien monipuolinen miettimistyö ja suhaaminen sinne ja tänne ottavat veronsa. Tai sitten rautavarat eivät kerta kaikkiaan pysy mukana niin kuin hyvä olisi. Rautavarat voi tarkistuttaa, ja kait sitä on hyvä nukkua jos nukuttaa.

Sänky on ihana paikka! Sängyssä on tietenkin kivaa esim. miehen kanssa, ja lastenkin kanssa on kivaa kiireettöminä iltoina ja aamuina jutella ja lukea. Mutta on siellä hyvä olla itsekseenkin, kaivautua lämpimiin peittoihin ja (etenkin aamulla) ihanasti lämminneeseen patjaan. Nukkuminen on autuasta. Ja unet viihdyttävät ja antavat ajattelemisen aihetta.

Suomen kielessä monet nukkumis- ja sänkysanatkin ovat jotenkin äänteellisesti rauhoittavia ja miellyttäviä. Niin kuin vaikka PEITTO. Tai HUOPA. Tai VILTTI. Tai TYYNY.

Oi tulee viikonloppu. Sen aikana tapahtuu jotain (ainakin pojat menevät partiohenkisesti Talvitaitotapahtumaan ja puoliso hiihtää), mutta aamuisin saa nukkua pitkään!

Ai niin, piti agitoida

Niin, 8.3.2017 on taas kansainvälinen naistenpäivä. Aikovat ainakin Yhdysvalloissa pitää naisten yleislakkoa tuona päivänä. Tätä viestiä välitetään eteenpäin Suomessakin, joskin vaihtoehtoisia reittejä. Eli arvon lukija, jos koet haluavasi käyttää lakkoasettasi, käytä. Aina puhutaan äänestämisestä. Mutta vaikuttamiselle on muitakin väyliä ja tapoja. Esimerkiksi se että ei suostu tekemään hölmöyksiä vaikka käsketään, tai se että tekee mitä oikein on vaikka kielletään. Ja sanoo ääneen mitä mieltä on, ja tarpeen tullen korostaa sanomaansa vaikkapa sitten lakkoilemalla.

(Pikainen käännös osasta tekstiä, joka löytyy yllä olevan linkin takaa: "kerätkää yhteen ystävänne, perheenne, naapurinne ja aloittakaa aivoriihi siitä miten voitte parantaa yhteisöänne, vastustaa nykyhallintoa, ottaa vastarinnan ja itsestänne huolehtimisen osaksi päivittäisiä rutiinejanne, ja kuinka voitte kanavoida ponnistelunne hyviin tarkoituksiin." Ei hullumpia kehotuksia!)("...gather your friends, families, neighbors, and start brainstorming ideas for how you can enhance your community, stand up to this administration, integrate resistance and self-care into your daily routine, and how you will channel your efforts for good..".)

Lontoo oli edelleen hyvä

Olimme kotona aamukolmelta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja sunnuntai menikin laukkuja purkaessa ja torkkuessa. Ihanaa, kun kaikki lapset ovat jo niin isoja että ei tarvitse olla kovin aktiivinen jos ei jaksa.

Lontoon reissu täytti odotukset. Emme riidelleet 15-vuotiaan kanssa, vaikka hermot välillä olivatkin tiukilla molemmilla. Kävelimme paljon. Näimme museoita: British Museum, Natural History & Science Museum, Imperial War Museum (ja HMS Belfast). Söimme keittoja ja kerran jopa fish and chips. Matkat menivät ongelmitta ja opimme ajamaan maanalaisella ja junaverkostolla. Ystävien luona oli helppo majailla, ja heitä kiva iltaisin jututtaa. Vaikka  sydäntä puristikin kuulla miten he miesparina joutuvat miettimään minne matkustaa ja missä matkoillaan majoittua. Päivänpolitiikan ahdistuksia (Brexit) päästiin myös purkamaan.

Eli sopiva yhdistelmä reaalimaailmaa ja -politiikkaa, mausteena muumioita, dinosauruksia ja sotapropagandaa oli meidän matkamme. Parin vuoden päästä uudelleen, tällä kertaa seuraavan teinin kanssa?

Edelliset käyntini Lontoossa olivat tosiaan vuosina 1997 ja 1998. Tuntui että ei kaupunki nyt NIIN paljon ollut muuttunut. Arkkitehtuuri oli edelleen sekalaista ja niin oli sekalaista seurakuntaa maanalaisissakin. Se oli parikymmentä vuotta sitten ja on edelleen minusta melkein parasta Lontoossa: ajaa julkisilla ja katsoa maanalaisen asemia ja välillä vilahtavia kaupunkimaisemia, ja niitä niin erilaisia ihmisiä, jotka keskimäärin hienosti tulevat toimeen toistensa kanssa.