Ajo-opetusta opetusluvalla, kooste

Vanhimmaisen ajo-opetukseen liittyvän projektin voinee poistaa oikeasta sivupalkista, kun kortti on plakkarissa. Mutta voi olla, että joku onneton harhautuu tähän blogiin etsiessään tietoa opetusluvalla opettamisesta. Tässä lista siitä, mitä teimme.

• Opettajan teoriakoe ja opetuslupahakemus Ajovarmalla 6.7.2017 (n. 60e)
• Opettajan opaskirja ostettu Ajovarmalta 6.7.2017 (23e), kirja on hyvä!
• Asennettu autoon lisäjarru ja -peili katsastusaseman ja Ajovarman yhteydessä olevassa korjaamossa, muutoskatsastus samassa yhteydessä 19.7.2017 (n. 480e)
• Pari liikennekartiota ostettu Etrasta 18.7.2017 (n. 50e)
• Opetuslupahakemus hyväksytty (kirje Trafilta) 19.7.2017
• Teoriaopetus aloitettu, muun arjen yhteydessä 19.7.2017
• Ajo-opetus aloitettu auton käsittelyllä 19.7.2017
• Ajo-opetusta yhteensä 40h, sekä kaupungissa että maantiellä (minimi olisi 18h!)
• Liukkaalla ajon harjoittelu ajoradalla 28.9.2017 (85e)
• Teoriaopetus saatu päätökseen 31.8.2017 (minimin verran eli 19h)
• Pimeällä ajon opetukseen lupa haettu Ajovarmalta 4.9.2017
• Ajokorttihakemus tehty Ajovarmalla 4.9.2017 (n. 30e)
• Teoriakoe Ajovarmalla 14.9.2017 (n. 30e) - läpi meni!
• Pimeällä ajon opetus 23.9.2017
• Inssiajo Ajovarmalla 25.9.2017 (n. 70e) - läpi meni!

Rahaa meni projektiin noin 830e. Ja dieselit päälle. Aikaahan tuohon paloi puolisolta paljon, ja vaivaa kun piti miettiä ajotuntien teemoja, paikkoja ja aikoja. Minua ja kakkosautoa tarvittiin tunnin verran pimeän ajon harjoittelussa. Mutta kuulemma se oli ihan hauska projekti, ja teini ja isänsä ovat edelleen puheväleissä. Ajotunteja kertyi 40, joka on reilusti kaksi kertaa enemmän kuin minimimäärä. Lisäksi ajoa kertyi Jyväskylän keskustassa pyörimisen lisäksi mm. naapurikaupungeissa, Turussa, Helsingissä, maantiellä (paljon!) ja moottoritiellä. Eri mielentiloissa, kellonaikoina, valaistus- ja säätilanteissa. Luulen, että tämä on hyvä asia.

Mutta jos aikaa ja energiaa miettiä hyviä ajo-opetustunteja ei ole, en tiedä suosittelisinko opetuslupaa. Ja kyllä oma ajo pitää olla hanskassa ja pinnan pitkä.

Nykyäänhän "kortti" on harjoittelulupa. Nyt alkaa harjoitteluvaihe, ja muutaman kuukauden sisällä on maksettava autokoululle noin 200e teoriatunnista sekä parista ajotunnista ("palautejakso"). Jotta kortti tulee voimaan pitkäaikaisesti, on lisäksi kahden vuoden sisällä hoidettava autokoulussa syventävä vaihe (noin 300e) 4h teoriaa, 4h ajoa. Meidän teinimme yrittää säästää myös pikku-e:n verran, eli sen verran että voi käydä ison peräkärryn vetämiseen tarvittavassa teoriakokeessa ja ajokokeessa. Muuta oppia tähän ei vaadita, kuin oma harjoittelu.

Että silleen.

Seuraava teini tulee harjoitteluikään jo ensi kesäkuussa, ja ehtinee saada korttinsa ennen kuin puolison teoriakoe ja auton muutoskatsastus menee pois voimasta. Se kortti tulee sitten jo melko edulliseksi, laskujeni mukaan noin 250e.

Ja sitten puoliso saa levätä pari vuotta ennen kolmatta kierrosta. Kaikki lapset ovat siis esittäneet mielipiteenään että "totta kai isä opettaa".

Kana-asu -aikaa

Vanhimmainen on lanseerannut uuden käsittteen. Kana-asu -aika. Kana-asu on pehmeä ja punainen naamiaishaalari, jonka hän osti Italiasta. Siihen on ihana pukeutua, jos on vähänkin kylmissään ja väsynyt, ja jos on aikaa ihan vaan maata kotona ja rentoutua. Eilen tyttö tuli koulusta, pistäytyi yläkerrassa ja tuli takaisin alas kana-asussa. Lähti vetäytymään kohti (minun!) alakerran sänkyä ja Ylen Areenasta tulevia alkuillan sarjoja. "Ei ole moneen päivään ollut kana-asu -aikaa!"

Viisautta on ottaa tällaista, kun mahdollista.

Elämän on huomatttavasti helpompaa nyt, kuin muutama vuosi sitten. Lapset ovat jo niin isoja. Tuntuu että itsekin voi ottaa vastaavaa löhöaikaa melkeinpä milloin vain tarvitsee. Iltamyöhään pakerrettu seuraavan päivän ruoka ei ole välttämättömyys, ja suurimman osan töistä ja muista saa hoidettua lasten valvonta-aikana.

Ja jotenkin ihan uusi paradigma, kun nuorimmainenkin kykenee menemään ihan itse nukkumaan, "vaahtimatta" ja saattamatta. Hän lukeekin itse itselleen. Taputan itseäni olalle, kun en ihan väsynyt ja tuskastunut niihin moniin vuosiin, kun tämä lapsi kaipasi joka ikinen ilta seuraa, lohdutusta ja rohkaisua. Kovemmalla otteella "irti" olisi varmaan päässyt milloin vain viimeksi kuluneen seitsemän vuoden aikana, mutta kiinnosti nähdä miten käy jos meneekin tässä asiassa lapsen tarpeiden mukaan. Istuuko siellä nurkassa lukemassa vielä kun lapsi on lukioiässä.

No ei näköjään istu. Peukalon syöminen loppui aikanaan, riippuvuus pupusta jäi, ja nyt lapsi tuntuu just niin isolta ja riippumattomalta kuin kaipasinkin.

Vielä ei ole tullut ikävä nukkumista samassa huoneessa ja iltasatuja. Veikkaan että joskus vielä tulee. Nyt nautin omasta huoneesta (vaikka siellä kana-asuisia teinejä välillä majaileekin), ja mahdollisuudesta vetäytyä sinne sängyn nurkkaan lukemaan melkeinpä tarpeen mukaan. Ah.

Isoja juttuja

Lapsi 18v sai eilen ajokortin. Tai siis nykysysteemin mukaan harjoitteluluvan vai mikä se nyt onkaan. Saa ajaa käytännösä itse autolla siis.

Lapsi 16v sai alustavasti vaihto-oppilaspaikan Iso-Britanniaan ensi syksystä alkaen. Nyt pitänee huolehtia hiukan rahoituksesta ja semmoisista.

Kaikki muu pyörii hiljalleen. Tavalliseen tapaan.

Muistakaa lahjoittaa välillä hiluja lähikaupan tippilaatikkoon

Tässä kun taas vaihteeksi ynnätään euroja ja lasketaan ostetaanko ennen matkalaskun tuloa leivän ja mehun lisäksi myös pumpulipuikkoja ja iltapalaherkuksi suklaavanukasta vai ei, oli lähikaupan kassapoika kyllä mies paikallaan. "Ai paljonko sulla on käteistä? 11.35? No nämä on yhteensä 11.70. Ei se mittään, kyllä minä tästä tippilaatikosta kaivelen ne muutamat sentit. Ota vaan."

Ihana.

Pitää muistaa laittaa kourallinen pikkuhiluja sinne tippilaatikkoon, kunhan itse on taas rahoissaan.

(Ja ihan hullua on, että yhtäaikaa voidaan tehdä valtavia hankintoja kuten 16-vuotiaan vaihto-oppilasvuotta, ja sitten kitsastella muutaman kymmenen sentin kanssa ruokakaupassa. Mutta hommahan on se, että isoja hankintoja rahoitetaan rahalla, jota ei oikeasti ole muussa muodossa olemassakaan kuin numeroina pankin asuntovelkatilillä. Eli siis lyhennysvapailla. Ja tietysti sillä että ei vieläkään makseta puolison isälle toissa kesänä kertyneitä velkoja, vaikka tarkoitus oli.)

Erhe

Maratoonarit toivoivat koekäyttöön pilatesrullia, ja todettiin että parempi lainata ne kirjastosta kuin hakea kaupasta, kun tällainen mahdollisuus Jyväskylässä kerran on.

Kyllähän minä tiesin, että iltalukemisen seuraavaksi viikoksi piti olla Metsähallituksen historiikki. Mutta kun se ei ole ollenkaan vetävää kirjallisuutta! Ja ihan oli nostettu esille Stephen Kingin järkälemäinen vaihtoehtohistoria 22.11.63. Sovitaan että 60-luvun amerikkalainen elämänmeno on ihan yhtä validia lukemista tähän väliin. Jatketaan metsäherrojen nahistelulla sitten vähän myöhemmin.

Pilatesrullat saatiin, ja tuntuvat just niin pahalta kuin vissiin pitikin.

PS. Kaikille teille, jotka ette kykene ajattelemaankaan Kingin lukemista teininä unettomuutta aiheuttaneiden kauhukirjojen jälkeen - mies on kirjoittanut myös mm. juurikin tällaista "historiallista draamaa" ja dekkareita. Ja koska hän on ihan mahtava tarinankertoja, ja hänen luomansa hahmot aitoja, kerronta vetäisee kepeästi mukaansa. Samasta syystä ne kauhukirjatkin olivat niin pahoja. Kun hahmot olivat niin oikeita ja totta!

Jotenki kaikkee

Tämän elämänvaiheen kuva on kollaasi. Tulin kotiin pohjoisen viikolta perjantaina myöhään, ja lauantai meni rantaraitilla seuraten maratoneja: juoksijoina oli puoliso (koko matka) ja 16-vuotias (puolikas). Molemmat suoriutuivat hienosti. Sunnuntaina muun muassa seurasimme juniorijalkapalloa, haimme viime talvena tyhjäksi jääneeseen terraarioon uudet gerbiilitytöt (7kk ja 7vk vanhat, söpöt kuin mitkä) ja pyykkäsimme. Laskimme euroja ja totesimme että rahat riittävät ruokaan ja dieseliin ennen kuin molemmille puolisoille tulee rahaa matkalaskujen kautta ja sitten lapsilisät ja sitten onneksi palkat. Lukiolaisilla on kuulemma koeviikot. Sitä ei kyllä hirveästi huomaa.

Kaikki menee ihan hyvin, kun jokainen perheenjäsen saa nukuttua ja syötyä - tällöin mielialat pysyvät korkealla ja välit hyvinä. Ja muulla ei ole juurikaan väliä. Eli ei tässä kovin kauas ole päästy vauva-ajasta, vaikka helpompaa monessa suhteessa tietenkin on.

Puolison kanssa on ollut välit kyllä hyvinä tänä vuonna, vaikka rahan niukkuus välillä kiristääkin. Hyvät välit ovat mahtava juttu. Silloin jaksaa vaikka olisi jotenkin kaikkee, niin kalenterissa kuin konkreettisina läjinä ympäri taloakin (kun remontti ei ihan vielä ole valmis).

Puhetta autossa

Tämä viikko Rovaniemellä töissä. Paitsi keskiviikko Kajaanissa. Kokoustamassa. Liki 3000km ajoa tulee. Ja muutama sana kirjoitettua, ja arvattavasti myös kuultua ja puhuttua.

Majoitun mökillä, ja äiti lähti myös mukaan. Onhan siellä jo viileää, ja hämärää, mutta olemme saaneet mökin jo melko lämpimäksi ja kynttilöitä riittää. Uuni tietenkin savutti, eli nyt toimistolla haisee vaatteet ihan savulle. Tulee jotenkin ristiriitainen tunnelma.

Ajoimme pohjoiseen sunnuntaina. Sadetta piisasi koko keskisen ja pohjoisen Suomen mitalta. Päädyimme äidin kanssa analysoimaan Tarua sormusten herrasta niin kiivaasti, että Rovaniemen liittymä Kemin moottoritieltä meni ohi ja paahdoimme jo kovaa vauhtia kohti Torniota ennen kuin asia huomattiin.

Opetuksien loppusuoria ja alkumetrejä

18-vuotiaan ajo-opetus alkaa olla loppusuoralla. Jonkin verran aikovat vielä tehdä kaupunkiajoa ja pimeän ajon harjoittelun - viime viikonloppuna harjoittelija päätyi liki vahingossa Turun keskustaan, eli erilaisia ympäristöjä on ainakin käyty läpi.

Itse sain viime keväänä opinto-oikeuden JAMK:n toteuttamaan ammatillisen opettajan 60op kokonaisuuteen. Opettajan virallisen pätevyyden hankkiminen on tässä pyörinyt mielessä pitkään, ja toteuttaminenkin aloitettu pari vuotta sitten kasvatustieteiden perusopintojen muodossa. Oikeus on onneksi kolmevuotinen, sillä alkava lukuvuosi menee onneksi rahoitetun tutkimustyön merkeissä. Päätin kuitenkin aloittaa aloittavan ryhmän mukana, ja roikkua mukana vähintään lähiopetuspäivissä tämän ensimmäisenkin vuoden.

Kaksi edellistä päivää meni siis opintoinnostuksen herättelyssä ja 24:ään eri taustaiseen ihmiseen tutustuessa. Oli hauskaa. Ehdottomasti oli hyvä ajatus tehdä pätevöityminen juurikin JAMK:n kautta (verrattuna yliopistoon). Ihmisten taustat olivat monipuoliset, teologiasta ja luonnontieteistä suun terveyteen, sosiaalityöhön ja kuvataiteisiin. Puolustusvoimia ja muusikoita unohtamatta. Päivien aikana oli tarkoitus muodostaa noin viiden hengen opintopiirejä (tai antaa piirien muodostua itsestään, mikä tapahtuikin). Meidän piirissämme on yksi luonnontieteilijä, yksi taiteilija, yksi puukäsityöihminen, yksi armeijan liikuntafysiologi ja yksi tekniikan ihminen. Ei tule ainakaan yksisilmäistä mietintää.

Käytännössä en juuri varaa aikaa tuolle opiskelulle ennen kuin keväällä hiukan. Ensi lukuvuosi saattaa sitten mennäkin koulufysiikan kertaamisen merkeissä.