Vapauden hinta?

Serkkuni päivitti Facebookiin sitaatin John Adamsilta. Jotenkin näinhän se menee.

"I must study politics and war that my sons may have liberty to study mathematics and philosophy. My sons ought to study mathematics and philosophy, geography, natural history, naval architecture, navigation, commerce, and agriculture, in order to give their children a right to study painting, poetry, music, architecture, statuary, tapestry, and porcelain."

Ensimmäisiä ja viimeisiä

Kun kasvattaa lapsia, vastaan tulee paljon ensimmäisiä kertoja. Asioita joita itse tekee tai hoitaa ensimmäistä kertaa, tai asioita joita lapsi oppii - käveleminen, pyöräily kouluun, kaikki tällainen.

Viimeisiä kertoja voi olla vaikeampi hahmottaa. Toukokuun loppupäivinä saattaa lapsiperheissä kuitenkin tulla vastaan useitakin asioita, joista peräti ymmärtää että ne tapahtuvat nyt viimeistä kertaa. Joku tietty koulu loppuu. Nuorimmainen ei mene enää koskaan iltapäiväkerhoon. Kaikkea tällaista. Osittain näihin liittyy helpotusta, osittain haikeutta.

Haikeus saattaa liittyä vaikkapa siihen ymmärrykseen, että elämässä on niin paljon niitäkin asioita, joista viimeistä kertaa ei pysty itse etukäteen tietämään. Ja että mitä enemmän ikää tulee, sitä useammin tällainen tilanne saattaa tulla vastaan. Tästä olen kirjoittanut ennenkin. Ja Jorge Luis Borges on kirjoittanut tästä runon, viisikymmenvuotispäivänään.

Annan toisten mä talletella...

...suuret setelit?

Meillä ne menevät asuntolainojen, auton huoltojen ja vaihto-oppilasohjelmien maksuun. Ja matkoihin eli turhuuteen tietenkin. Vähän pienemmillä koetetaan sitten hoitaa ison huushollin muuta taloutta kuukaudesta kuukauteen.

Perjantaina tulee lapsilisät ja puolison tilillä taitaa olla rahaakin. Omasta lompakosta kaivoin viimeisen vitosen ostaakseni helteessä nääntyvälle lapsikatraalleni vesimelonia.

Pään mitalla

On lämmintä ja aurinkoista, tuomet kukkivat ja pian pihlajatkin. Äänimaailma on kesän. Kalenteri on toukokuun. Työmatkoja tulossa seuraavan neljän viikon aikana kolme. Koululaisten kesäloma, niin autuas kuin onkin, vaatinee vielä aikalailla suunnittelemista.

Ruotsi voitti MM-kultaa lätkässä vaikka pieni Sveitsi pistikin kovasti kampoihin. Jalkapallon MM-kisat alkavat onneksi jo vajaan kuukauden päästä. Perheenjäsenten urheilusuorituksista sen verran että edellisenä viikonloppuna 8-vuotias juoksi kilometrin ihan kärkiporukoissa, 16-vuotias puolimaratonin ihan ookoosti ja puoliso kokomaratonin myöskin ihan ookoosti. Ja poikien jalkapallopelejä pääsee katsomaan viikoittain.

Ja jos touhu ja tohina alkaa ahdistaa, voi kuunnella vaikka TANGOA. Puolisolla alkoi soida eilen päässä monesta elokuvasta tuttu tango. Etsittiin sitä aikamme youtubesta, ja löydettiinkin. Alkunperin 30-luvulla sävelletty ja sanoitettu Por una Cabeza. Tango kertoo sekä hevosurheilusta että romantiikasta. Hevosen voi sanoa voittavan hiuksenhienosti, pään mitalla. Samalla mitalla jos pitää liiallisen kiirehtimisen omasta mielenrauhasta. Se riittää!

Tulvahuippua odotellessa

Täpötäysi työviikko menossa Rovaniemellä, mukavalla tavalla täysi. Tuttuja kollegoita joiden kanssa vääntää tekstejä eteenpäin, uusia tavattavaksi. Poro- ja kalapäivät. Vesi Ounasjoessa nousee edelleen; tulvahuippu odotettavissa torstaille. Majoitun ystävällä, joka tekee yövuoroa. Nukumme vuorotellen.

Onhan toukokuun viikot muutenkin täpötäysiä. "Turhaa" ja tyhjää päivää kalenterissa ei ole yhtään. Viikonloppuihin saadaan mahtumaan Helsinki Running Day, ratsastusta, syntymäpäiviä, metsäretki, jalkapalloa, koulujen loputkin häämöttävät siellä jossakin.

Minä luulen että ikkunoissa oleva lika kyllä odottaa, ainakin siihen asti että kesä ja loma saapuvat.

Kaikki on kuitenkin kivaa, kunhan koko porukka on "työkykyinen tai vastaava". Tähän termiin tutustuin täyttäessäni joskus lääkärin esitietolomaketta. Minusta se on aika kaikenkattava.

Tänään olen tehnyt ehkä tarpeeksi tutkimustyötä, tai vastaavaa. Lähden katsomaan virtaavaa vettä.

Valkeat yöt

Minne hävisivät maalis- ja huhtikuu? Edellisen kerran ajoin yöjunalla Rovaniemelle helmikuussa. Eikös se niin ollut? Vai maaliskuussa? Joskus kumminkin, kun oli lunta sekä lähtö- että saapumispaikkakunnalla, pimeää, ja kylmääkin.

Nyt oli junassa enemmän tilaa ja koko aamuyön vilisi verhon raosta ihanaihana alkukesän valo. Asemalaiturilla aamulla seitsemän jälkeen oli takki liikaa; aurinko paahtoi Rovaniemen asemantienoolle ominaiselta Isolta Taivaalta (amerikoissahan on niin nimetty paikkakin, Big Sky).

Työpöydän ääreen päästyä avasin muistiinpanodokumentin, joka oli nimetty "helmikuu_2018_viitteitä". Minne hävisivät maalis- ja huhtikuu?


(Beck -elokuvan nimi oli siis Vita nätter - Valkeat yöt. Siinä elokuvassa yöhön toivat tosin valkeutta muutkin asiat kuin pelkkä yötön yö.)

Toukokuu on futiskuu

Kahdella teini-ikäisellä pojalla on alkanut piirisarja. Kenttien ympärillä on isoja lumivalleja mutta pelaajat ovat optimistisina vetäneet sortsit jalkaan. On inhottavaa rämpiä hakemassa kentältä karanneita palloja lumessa kahlaten, kun polvet ovat paljaina.


16-vuotias oli eilen illalla Mikkelissä pelissä. Sortsit olivat tällä kertaa unohtuneet laukusta, vaikka ne periaatteessa kuuluvat joukkueen yhtenäiseen peli-ilmeeseen. Mutta ei hätää! Vaihdon tapahtuessa sortseja vaihdettiin lennosta pojalta toiselle siellä kentän laidalla. Miksi tehdä asiasta ongelmaa? Kaikin puolin, on ollut mahtavaa taas katsoa joukkueen poikien yhdessäoloa. Isoja, kohti aikuisuutta meneviä teinejähän ne ovat.

Nuorimmainen teki poikkeuksen, ja jätti aloittamatta kesäfutiksen. Aloitti sen sijaan kesäyleisurheilun.

Puolisolla on kaksi isohkoa juoksukisaa tässä lähiviikkoina.

Toukokuu on liikuntakuu. Koetamme puolison kanssa järjestää parisuhdeaikaa (yhteistä aikaa tarvitaan tutkimusten mukaan kuulemma 10,5h viikossa, eikä unessa vietettyjä tunteja lasketa) muun muassa kuskaamalla lapsia peleihin ynnä muuhun yhdessä.

Kunhan saisi vielä pipon pois päästä ja sukkahousut pois housujen alta.