Kahdella teini-ikäisellä pojalla on alkanut piirisarja. Kenttien ympärillä on isoja lumivalleja mutta pelaajat ovat optimistisina vetäneet sortsit jalkaan. On inhottavaa rämpiä hakemassa kentältä karanneita palloja lumessa kahlaten, kun polvet ovat paljaina.
16-vuotias oli eilen illalla Mikkelissä pelissä. Sortsit olivat tällä kertaa unohtuneet laukusta, vaikka ne periaatteessa kuuluvat joukkueen yhtenäiseen peli-ilmeeseen. Mutta ei hätää! Vaihdon tapahtuessa sortseja vaihdettiin lennosta pojalta toiselle siellä kentän laidalla. Miksi tehdä asiasta ongelmaa? Kaikin puolin, on ollut mahtavaa taas katsoa joukkueen poikien yhdessäoloa. Isoja, kohti aikuisuutta meneviä teinejähän ne ovat.
Nuorimmainen teki poikkeuksen, ja jätti aloittamatta kesäfutiksen. Aloitti sen sijaan kesäyleisurheilun.
Puolisolla on kaksi isohkoa juoksukisaa tässä lähiviikkoina.
Toukokuu on liikuntakuu. Koetamme puolison kanssa järjestää parisuhdeaikaa (yhteistä aikaa tarvitaan tutkimusten mukaan kuulemma 10,5h viikossa, eikä unessa vietettyjä tunteja lasketa) muun muassa kuskaamalla lapsia peleihin ynnä muuhun yhdessä.
Kunhan saisi vielä pipon pois päästä ja sukkahousut pois housujen alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti