Suuri synteesi - elämäni sata merkityksellisintä kirjaa

Olen hemmotellut itseäni tällä lomalla. Olen antanut itseni kirjata ja luokitella sata elämäni merkityksellisintä kirjaa. Ah. Lista löytyy alta.

Suurimpana kategoriana oli, ei kovinkaan yllättäen, fantasiakirjat (22 kirjaa). Kaunokirjallisuus heti kannoilla (21). Sitten tulivat scifi (16) ja sitten kaikenlaiset entä-jossit ja kuvitelmat (10). Melko hyvin edustettuina olivat omaelämänkerrat, matkakirjat ja omakohtaiset historiakatsaukset (yhteensä 10 kirjaa) samoin kuin huumori (6) ja tietokirjat (6). Luontokirjoja listalla oli kolme samoin kuin runo- ja sotakirjoja. Dekkareita löytyi kaksi.

Kirjailijoista voiton vei Kurt Vonnegut kolmella teoksella. Kaksi kirjaa listalle saivat listalle nämä: Italo Calvino, William Gibson, Veikko Huovinen, Peter Höeg, Tove Jansson, Ursula Le Guin, C.S. Lewis, Astrid Lindgren, Gabriel Garcia Marquez, Haruki Murakami, George Orwell, Argadi & Boris Strugatski, J.R.R. Tolkien ja Vernor Vinge.

SADAN MERKITYKSELLISEN KIRJAN LISTA 1.1.2019

Adams, D.	Linnunradan käsikirja liftareille	Scifi
Adams, R.	Ruohometsän kansa	Fantasia
Alcott	Tytöistä parhain	Kaunokirjallisuus
Apollinaire	Alcools	Runot
Atkinson	Elämä elämältä	Kaunokirjallisuus
Bear	Veren musiikkia	Scifi
Borges	Haarautuvien polkujen puutarha	Entä-jossit
Bradbury	Farenheit 451	Scifi
Breton	Surrealismin manifesti	Runot
Calvino	Näkymättömät kaupungit	Entä-jossit
Calvino	Kosmokomiikkaa	Scifi
Card	Kansanmurha	Scifi
Carroll	Liisan seikkailut ihmemaassa	Fantasia
Carter	Maaginen lelukauppa	Kaunokirjallisuus
Christie	Totuus hallavan hevosen majatalosta	Dekkarit
Christopher	Tripodien aika	Scifi
Cooper	Pimeä nousee	Fantasia
Coupland	Tuntematon sukupolvi	Kaunokirjallisuus
Dawkins	The blind watchmaker	Tietokirjallisuus
Diamond	The rise and fall of the third chimpanzee	Tietokirjallisuus
Findley	Suuri tulva	Fantasia
Frank	Nuoren tytön päiväkirja	Omaelämänkerrat
Gibson	Virtuaalivalo	Scifi
Gibson	Neurovelho	Scifi
Hall	Haiteksti	Fantasia
Hasek	Kunnon sotamies Svejk	Sotakirjat
Hellberg	Vaeltava varjo	Huumori
Helle	Lämpöä harakoille - Picalogin vuosikirja	Luonto
Herriot	Kaikenkarvaiset ystäväni	Omaelämänkerrat
Holdstock	Alkumetsä	Fantasia
Hotakainen	Buster Keaton - elämä ja teot	Kaunokirjallisuus
Huovinen	Lyhyet erikoiset	Huumori
Huovinen	Kylän koirat	Luonto
Härkönen	Häräntappoase	Kaunokirjallisuus
Höeg	Nainen ja apina	Fantasia
Höeg	Lumen taju	Kaunokirjallisuus
Ingalls Wilder	Pitkä talvi preerialla	Omaelämänkerrat
Irving	Kaikki isäni hotellit	Kaunokirjallisuus
Ishiguro	Ole luonani aina	Entä-jossit
Jansson	Taikatalvi	Fantasia
Jansson	Muumipappa ja meri	Fantasia
Kajo	Kettusen kirja	Huumori
King	"22.11.1963"	Entä-jossit
Kipling	Viidakkokirja	Fantasia
Kokko	Laulujoutsen	Luonto
Kuusisto	Imetä oikein	Tietokirjallisuus
Kyrö	Urheilukirja	Tietokirjallisuus
Le Guin	Atuanin holvihaudat	Fantasia
Le Guin	Sanan mahti	Fantasia
Lem	Solaris	Scifi
Lewis, C.S.	Kaspianin matka maailman ääriin	Fantasia
Lewis, C.S.	Narnian viimeinen taistelu	Fantasia
Lewis, M.	Flash boys	Kaunokirjallisuus
Liedloff	The continuum concept	Tietokirjallisuus
Lindgren	Ronja ryövärintytär	Fantasia
Lindgren	Veljeni leijonamieli	Fantasia
Linna	Tuntematon sotilas	Sotakirjat
Marquez	Rakkautta koleran aikaan	Kaunokirjallisuus
Marquez	Sadan vuoden yksinäisyys	Kaunokirjallisuus
McGarthy	Tie	Entä-jossit
McLiam Wilson	Eureka Street, Belfast	Kaunokirjallisuus
Melville	Moby Dick	Kaunokirjallisuus
Miller	Hiljaiseloa Clichyssä	Kaunokirjallisuus
Milne	Nalle Puh	Fantasia
Montgomery	Sininen linna	Kaunokirjallisuus
Murakami	Mistä puhun kun puhun juoksemisesta	Omaelämänkerrat
Murakami	Norwegian wood	Kaunokirjallisuus
Niffenegger	Aikamatkustajan vaimo	Entä-jossit
Odent	Luonnonmukainen synnytys	Tietokirjallisuus
Orwell	Katalonia, Katalonia	Omaelämänkerrat
Orwell	Puilla paljailla	Omaelämänkerrat
Pennanen	Piilomaan pikkuaasi	Fantasia
Preussler	Musta myllyn mestari	Fantasia
Pälsi	Kova mies ja Nimetön	Entä-jossit
Rajamäki	Fraktaaliruhtinas	Scifi
Salinger	Sieppari ruispellossa	Kaunokirjallisuus
Sjöwall ja Wahlöö	Mies parvekkeella	Dekkarit
Strugatski	Stalker	Scifi
Strugatski	Miljardi vuotta ennen  maailmanloppua	Scifi
Theroux	Paikallisjunalla Patagoniaan	Omaelämänkerrat
Tolkien	Hobitti	Fantasia
Tolkien	Taru sormusten herrasta	Fantasia
Tunnström	Jouluoratorio	Kaunokirjallisuus
Turi	Kertomus saamelaisista	Omaelämänkerrat
Tuuri	Rukajärven tiellä	Sotakirjat
Valkeapää	Aurinko, isäni	Runot
Waltari	Valtakunnan salaisuus	Kaunokirjallisuus
Valtonen	Neekerityttö peilaa	Huumori
Wangerin	Kannusjalka	Fantasia
Watts	Sokeanäkö	Scifi
Wells	Jumalaiset jajasiskot	Kaunokirjallisuus
Verne	Ajelehtiva saari	Entä-jossit
Westlake	Pahimmassa tapauksessa	Huumori
Willis	Tuomiopäivän kirja	Entä-jossit
Vinge	Taivaan syvyydet	Scifi
Vinge	Linnunradan ääret	Scifi
Wodehouse	Pulmallinen viikonloppu	Huumori
Vonnegut	Galapagos	Entä-jossit
Vonnegut	Teurastamo 5	Kaunokirjallisuus
Vonnegut	Titanin seireenit	Scifi

Uudelle vuodelle

Pikapäivitys joululomalta vuoden vaihduttua.

Täällä ollaan. Vanhimmainen täyttää pian 20v, mikä saa ajattelemaan että itse ei ole enää parikymppinen. Toiseksi vanhimmainen pärjää briteissä vaihdossa, on osannut ostaa uusia vaatteita ja käydä parturissa. Mutta jouluna oli ikävä kotiin. Kolmanneksi vanhimmainen on kevyesti teini-ikäinen, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Nuorimmainen kasvaa fyysisesti ja henkisesti ja on muun muassa oppinut lukemaan oikeita kirjoja ja uppoutuu tämän joululoman ajaksi Soturikissojen maailmaan.

Vaihtarimme tuntuu olleen meillä aina; hyvin pärjätään. Onhan thaimaalainen kansanluonne erilainen kuin esimerkiksi italialainen oli, mutta mielestäni isoja ongelmia ei ole ollut. Lumen ja kylmän kanssa on opetettava olemaan ihan kädestä pitäen, ja paljon avata tapoja ja asenteita ja historiaakin. Mutta kiintoisaa tämä on. Onneksi hän on koko vuoden, ja saa kokea sen mielettömän tunteen kun alkaa tulla taas valoisaa ja lämmintä ja maailma aukeaa toukokuussa.

Puoliso hiihtää ja rakentaa minulle myöhästyneeksi joululahjaksi sängynpäätyä.

Äitini on kuulemma tullut vanhaksi (no, ikää on kohta 83v) ja harkitsee vakavasti muuttoa kaupunkikaksioon.

Entä minä?

Loma on paikallaan, saa nukkua ja syödä hyvää ruokaa (vaikka sokeria tuleekin syötyä aina joululomalla liikaa eikä unikaan enää loppuvaiheessa maistu). Tehdä pieniä rästihommia koneella, joita ei normiarjessa jaksa tai ehdi. Työsopimukset ovat voimassa elokuulle ja ensi kuussa saa hakea mielenkiintoista viisivuotista tutkijapestiä. Ammatti-identiteetti on kohdillaan ja rahat suunnilleen riittävät. Kesällä tehty leikkausoperaatio tuntuu palauttaneen voimia ja esim liikuntaharrastushalun, eli katson vuoteen 2019 paljon toiveikkaampana kuin mitä olo oli esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Tuntuu tosi hyvältä ajatella että ensimmäistä kertaa elämässäni omistamani kuntokeskusjäsenyys tulee varmastikin käyttöön.

Elämässä on edelleen tärkeitä ihmisiä, hyviä kirjoja ja intoa puskea omia hommia eteenpäin. Mitä muuta sitä tarvitsisi?

Luonnoslaatikosta: Ja miltä nyt tuntuu?

Lukulistalla on ollut jotain, mitä ilman doulakoulutuksia en olisi ehkä koskaan lukenut: kirjat synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja kaksosten hoivaamisesta. Uusiin aihepiireihin on joskus, niin nytkin, hidasta ja hankalaa tarttua. Mutta sitten on kyllä tosi palkitsevaa kun ihan oikeasti oppii uusia asioita ja saa laajennettua käsitystään vaikkapa vanhemmuudesta tai naiseudesta. Tai pitäisikö sanoa ihmisyydestä.

Masennuskirjan kohdalla tuli ajateltua aika paljon esim. esikoisen vauva-aikaa ja mikä ettei nykyhetken perhetilannettakin. Yhtään kehuskelematta voin sanoa että mielenterveys on pysynyt molemmilla puolisoilla nämä vuodet suht hyvällä tolalla. Jälkikäteen tunnistan joitakin erittäin stressaavia  jaksoja, joissa jaksaminen on ollut siinä ja siinä ja alamäki olisi varmaan voinut alkaa melko pienellä tönäisyllä. Mutta onneksi sitä tönäisyä ei sitten ole tullut. Aina on riittänyt niitä joilta on tullut pyydettyä käytännön apua, on riittänyt seuraa silloin kun sitä on kaivannut, on riittänyt motivaatiota ja vetoa perheen sisällä ja sen ulkopuolella ja rakkauttakin on riittänyt. (Tietenkin tosi monelle vauvavuonna masentuvalle tönäisy tulee hormonaalisten muutosten ja aivokemian suunnalta, ja sille ei ihan kauheasti voi mitään.)

Yksi tärkeä asia itselle lienee ollut se perheen ulkopuolinen maailma ja sen veto.

Ja sitten se, ettei ole ollut valtavaa kuilua haavemaailman ja todellisuuden välillä, mitä tulee lapsiperheen elämään. Nuorena äitinä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä millaista elämä vauvan kanssa on. Pettyä ei voinut! Tähän päivään mennessä minulla ei ole ollut selkeää käsitystä siitä millaista elämä koululaisten ja teinien kanssa oikeasti on, enkä tiedä millaista se toisissa perheissä on. (Tällä tarkoitan käytännön seikkojen lisäksi myös sitä, miltä minusta tuntuu elää koululaisten ja teinien kanssa tätä arkea päivästä päivään.) Meillä se on tarkoittanut näköjään jatkuvaa vastuuta kouluherätyksistä, alati laajenevia keskustelunaiheita, harkkakydityksiä ja harkkapohdintaa, PITKÄÄN JA USEITA VUOSIA lapsia meidän sängyssä iltaisin, jne, jne... Välillä turhauttaa tai suututtaa, aika usein tuntuu yhteishenkeä, ylpeyttä tai lempeyttä.

Mikä on tarinan opetus? Minulle se on että odotusten on hyvä olla realistisia tai sitten niitä ei tarvitse olla ollenkaan. Tieto on toki valtaa, mutta sellaista tietoa ei taida olla olemassakaan joka kertoisi miltä JUST MINUSTA tulee tuntumaan joskus tulevaisuudessa, jossain minulle uudessa tilanteessa.

Luonnoslaatikosta: Rajat ja rakkaus

Nelivuotias antoi taannoin oppitunnin siitä kuka voi rajoittaa ja mitä.

Gerbiilien tulo oli ollut pikkuisesta kivaa, mutta samassa huoneessa niiden kanssa hän ei toistaiseksi ollut suostunut nukkumaan. Meistä tämä oli ihan OK. Iltaisin hän mietti kovasti missä hän tänä yönä nukkuisi. Kokeiltu oli jo isän ja äidin sänky, patja lattialla isän ja äidin sängyn jalkopäässä ja isoveljen sänky. (Vastaavasti nuorimmaisen sängyssä olivat ilomielin nukkuneet molemmat isoveljet - heitä ei gerbiiliterraario toisessa nurkassa sanottavasti vaivaa.)

Sanoin kevyeen äänensävyyn että mitä jos nukkuisit kuitenkin omassa sängyssä. Nelivuotias tuohtui. "Et sinä voi määrätä missä toiset nukkuu!"

No okei. Onko tässä jonkilainen maalaisjärkeenkin sopiva rajojen määritelmä? Voin päättää, tietenkin toiset huomioon ottaen, missä itse nukun (voi tätä soveltaa varmaan muihinkin elämän osa-alueisiin). Voin myös sanoa missä en halua toisten nukkuvan (esim. omassa sängyssäni jos tulee liian ahdasta ja hankalaa). Niin kauan kuin joku holhottavani ei vahingoita itseään tai toisiaan tai omaisuutta merkittävissä määrin, minulla ei liene syytä puuttua päätöksiin jotka tehdään JONKUN TOISEN RAJOJEN SISÄLLÄ.

(Gerbiileitä ei voitu siis sijoittaa meillä muualle kuin joko tyttöjen tai poikien huoneeseen, perheen isän allergiasyystä. Hän tosin koetellusti kestää gerbiilejä ihan hyvin, mutta ollaanpa nyt oikein varmoja sitten. Lapset meillä ei ole herkkiä juuri millekään, tytöt etenkään. Ja tyttöjen huone on erittäin suuri ja sen ilmanvaihto hyvä.)

Luonnoslaatikosta: Tajunnanvirtaa vanhemmuuden äärellä

Ajoin teinin koululle, kun hän oli tullut isänsä kanssa pikareissulta Helsingistä aika myöhään, ja haukotteli kuuluvasti aamupalapöydässä. Kotiin palatessani mietin miten teinien kanssa on kiva olla. Oma vanhemmuus tuntuu sopivan siihen kaikkein parhaiten.

Sitten muistin miten kivoja vauvat ovat, etenkin alle puolivuotiaina kun ei tarvitse miettiä kasvatusta tai aikatauluja tai muutakaan. Eipä niitä juuri tarvitse miettiä koko ensimmäisenä ikävuotena.

Siitä tuli mieleen jostakin lukemani, että teini-ikään mennessä suurin osa vanhemmuuden "työstä" on tehty. "Istu alas ja ihaile mitä olet saanut aikaiseksi." Ehkä tässä ajetaan takaa sitä, että teiniksi tullessaan on muodostanut jo paljon tottumuksia, ja oman tavan hahmottaa maailmaa ja suhtautua kanssaihmisiin. Vastauksia on löydetty kysymyksiin mikä oikein on ja mikä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa. Tapoja voi tietenkin myöhemminkin muuttaa, mutta tähän mennessä muodostuneilta urilta voi olla vaikea kammeta ulos. Millaisena itsensä näkee, mitä kolhuja ja traumoja on jo ehtinyt muodostua, ne tuntuu jäävän harteille loppuiäksi.

Eli jos noin ikävuodet 1-12 ovat vastuun vuodet vanhemmille, onhan se selvää että vanhemmuus näiden ikävuosien ulkopuolella tuntuu mielekkäämmältä. Kun ei tarvitse ottaa ihan niin vakavasti (on tietenkin teinejä ja perheitä joissa vastuun vuodet ovat juuri ne teini-iän syöverit).