Käteen sattui kirjahyllystä Saara Kinnusen kirja Pulmista ratkaisuihin, jonka joku on joskus meille antanut, ja johon on koottu jonkun lehden kysymys ja vastaus –palstalta lapsiperheiden ongelmiin keskittyviä juttuja. Kaikin puolin maalaisjärjellä koottu teos. Halusin tähän lainata pätkän vastauksesta, jossa käsitellään lapsen järjestämisvimmana esiintyvää pakko-oireista käytöstä. Vastaaja vastaa järkevästi, että tilannetta on seurattava ja tarvittaessa hyvä olisi keskustella asiantuntijan kanssa kasvokkainkin, mutta että
”Jostain syystä hän tarvitsee oirettaan. Sitä ei pidä moittimalla tai väkivalloin riistää häneltä pois.”
Tätä aihepiiriä hipoen on ollut paljonkin hyvää juttua mm. Kauran blogissa, autismin näkökulmasta. Eihän kuumekaan ole pahasta, se tekee oman osansa taistelussa elimistöön tunkeutuneita pöppösiä vastaan. Itselläkin voi olla fyysinen tai psyykkinen oire, jota ei ole mitään syytä pelästyä tai sännätä poistamaan. Oire voi olla tässä tilanteessa tarpeellinen, ehkä jopa elintärkeä.
Tästä pääsee sujuvaa aasinsiltaa pitkin synnytysasioihin, joita toki alkaa jo miettiä. Synnytystilanteessa kipu on sellainen välttämätön oire, jota tarvitsee tietääkseen missä vaiheessa synnytys on ja mitä kulloinkin on viisasta tehdä. Näin on tullut erinäisistä lähteistä luettua, ja ainakin omien kokemusten mukaan tämä käsitys vaikuttaa todelta. Edellisessä lääkärineuvolassa hätkähdin sitä, miten lääkäri aloitti keskustelun esittelemällä sairaalan lääketieteelliset kivunlievitysmenetelmät. Jos olen sinut kipuni kanssa, älkää riistäkö sitä minulta pois. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti