Kirpparilla oli kivaa mutta väsyttävää, jonkin verran tarpeetonta tavaraa saatiin myytyä ja tienattiin noin 35 euroa. Onhan se tyhjää parempi. Katsomme miten viikonloppuna menee katukirppis tässä omilla kulmilla.
Kuusivuotias oli eilen viimeistä kertaa kerhossaan. Kuinkas se jo nyt? Elokuussa kun aloitimme kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin seurakunnan kerhokerrat, tuntui toukokuun loppupuoli kaukaiselta. Melkein kokonainen vuosi kotosalla ja kotona olevan aika ison pojan elämää. Noin se kului, ja puolueellisin silmin katsottuna hyvin kuluikin. Nyt on ne leikit leikitty, ja kerhokavereita tavataan sitten eskarin penkillä. Kotileikkejä on onneksi vielä edessä kolmisen kuukautta.
Kuusivuotiaalla on kohta edessään jännät paikat, ellei tuhkapilvi tai joku muu ennalta arvaamaton estä. Hän on lähdössä isänsä kanssa kummisetää tapaamaan kummisedän kotimaahan, Sveitsiin (tämä vaatimaton matka taisi unohtua aiemmasta toukokuun touhulistauksesta...). Kyseinen kummisetä maksoi lentolipun. Hän on sveitsinitalialainen kollegamme ja ikätoverimme, ei kovinkaan vanha tai arvokas tai esimerkillinenkään. Mutta hyvä ystävämme ja ottaa oikeasti poikamme huomioon omissa suunnitelmissaankin. Eiköhän se ole riittävän hyvän kummisetyyden mitta. Kuusivuotias pääsee siis käymään oikeasti erilaisessa maassa, lentokoneessa ja junassa ja kuulemaan eri kieliä ja syömään eri ruokia. Se on jännää. Näin sitä taas istutetaan ajattelemattomasti matkakuumepöpöjä jälkikasvuun.
Viikon hitti on Antero Mertarannan klassinen Ihanaa leijonat ihanaa, joka soi molempien koululaisten kännyköiden soittoääninä. Viime vuonna tähän aikaan odotettiin kärsimättöminä vauvan syntymää, ja jossakin on tallessa paperilippusia joille hahmoteltiin todennäköisiä välierä- ja finalistipareja, ja laskettiin samalla supistusten väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti