Alkuja ja aikeita

Ne alkoi ne koulut.

Ykkösluokkalainen saateltiin iloisen jännityksen vallitessa koululle, siellä iso lauma ekaluokkalaisia jakautui luokkiinsa ja lähti reippaina opintielle. Vesivahingosta ja remontista huolimatta rehtori oli aina yhtä pirteä ja asiallinen ja kaikki tuntui olevan kunnossa mitä järjestelyihin ja oppilaiden hyvinvointiin tulee. Iloisena mutta iltaa kohti hiukan väsyneen-ärtyneenä jatkoi seitsenvuotias elämäänsä ekan koulupäivän jälkeen.

Toiset ovat jo sen verran rutinoituneita koulunkäyntiin, että en osaa enää olla huolissani. Nelosluokkalainen valitteli väistötilojen olevan rumia ja tylsiä ja että koulun pihalla on vain yksi jalkapallomaali. Kuudesluokkalainen tuntui handlaavan bussimatkustelun kavereiden kanssa hyvin ja ilman suurempaa draamaa. Ja hänen väistökoulunsa on kuulemma ihan ok.

Koulunalkuun liittyy aina tukku hyviä aikeita. Olen koettanut saada lapset aikomaan sitä, että tänä vuonna ihan oikeasti tehdään läksyt heti koulusta tultua, ja syödään kunnon välipala. Omalta osaltani aion vakaasti pitää huolen siitä, että kotona on kunnon välipalan tarpeita ja että illallakin syötäisiin hyvin. Tähän liittyy hyvä aie ruveta taas kerran valmistelemaan viikon ruokalista, käymään siihen liittyen ostoksilla ja mahdollisesti tehdä jotain sämpylää, keittoa ja välipalanomaista valmiiksi viikkoa varten jo sunnuntaina.

Katsomme muutaman sunnuntain jälkeen kuinka kävi. Muistelen, että tällainen auttaisi arkea kummasti.