Kymmenvuotias toi koulun kalastuspäivältä kotiin HAUEN. Pienen mutta silti. Poika ja sen kaveri hoitivat perkauksen saunan nurkalla ja minä paistoin. Söivät, mutta valittivat suomuja ja ruotoja. Kaikkeen sitä joutuu.
Kävin tarkistamassa huomenna alkavan työsuhteeni puitteet. Pääsen töihin puolison yläkertaan. Oli kone, oli sähköposti, oli intranet, oli avain ja työajanseuranta, oli työhuoneen nurkka. Kumman helposti tuntuu pääsevän kiinni tuon työn syrjään, ainakin käytännön asioiden puolesta.
Jännää! Syksyyn kuuluu aina kaikki uusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti