Putkimies oli aamulla kauan odotetulla konsultaatiokäynnillä viemärikameran kanssa. Kun ekaluokkalainen kömpi puoliunessa katsomaan kameran näyttöä, totesi setä että on se kumma kun herätetään kesken unien katsomaan viemäreitä.
Mutta ei, kiinnostavaahan se oli. Jännä oli katsoa talon putkistoa. Muun muassa opimme sen, että akuuttia hätätilaa ei ole. Heti lattian alta toki putket ovat alkuperäiset valurautaputket ja kivijalan ulkopuolelta vanhaa betonia. Ja vesi seisoo paikoitellen. Mutta ei mitään vaahteranjuuriviidakkoa tai vuotoja - ainakaan vielä. Mutta toki suositteli tekemään järkevällä aikataululla remonttisuunnitelmaa. Se oli jo tiedossa itselläkin.
Vuonna 2008 me siirrettiin lämminvesivaraaja talon alle vesimittarihuoneeseen, nurkkaan eristettyyn koppiin ilman virallista viemäröintiä (ylivuotovedet vanhaan pohjavesien tarkastusmontuun), "väliaikaisesti". Tämä rakennelma on vaivannut minua siitä lähtien, ja kyllä putkimieskin kehotti mielellään jo ennen seuraavaa lumien sulamiskautta hommaamaan tilaan uuden ikkunan niin että päästäisiin koko vuodeksi plussan puolelle, ja vaihtamaan varaajan mielellään makaavaksi ja korkeammalle irti maasta. Kunnon viemäröinnillä, ja tarkastusmonttuun mielellään pieni kaivonrengas ja ehkä jopa pumppu liikoja vesiä pois työntämään. Kuulemma puhutaan kustannuserässä muutama tuhat.
Pakkohan tämä olisi tehdä. Ja pakko tulee olemaan ainoa motivaattori tuohon hommaan. Intoa ei ole. Eikä rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti