Talo
eli omassa rytmissään ja vauva siinä mukana. Hän oli joskus mukana jopa
heinäpellolla. Nukkui korissa seipään juurella.
Meidän
äiti piti ”vauvalomaa” 2-4 viikkoa. Kun äiti lähti ulkotöihin, jäi vauva
isompien lasten huostaan. Koska minä olin vanhin, jäi vauva minun huostaani.
Vuonna 1944 syntynyt pikkuveli oli se, jota eniten hoidin, 8-vuotiaana. Joskus
kävi niin, että kun äiti tuli heinäpellolta itki niin hoitaja kuin
hoidettavakin. Mikä helpotus luovuttaa lapsi äidin syliin saamaan maitoa.
Nuorimmat lapset kasvoivatkin sitten etupäässä äidin hoivissa, kun me vanhemmat
lähdettiin vuorostaan ulkotöihin ja kouluun.
Kun
me oltiin pieniä, isä oli sodassa. Kun hän palasi, töitä oli niin valtavasti,
että ei hän paljon ehtinyt perheen kanssa olemaan. Ei hän varsinaisesti vauvaa
hoitanut (en voi kuvitella meidän isää vaipan vaihdossa), mutta piti mielellään
lasta sylissä ja syötti hänelle ”pullamössöä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti