Puolison työt muuttivat siis uusiin toimitiloihin tuonne rautatieaseman luokse. Toimistotalo muisti muuttajia lahjalla. Olipa kerrankin ihana sellainen! Valtava kori täynnä upeita ensiluokkaisia hedelmiä - banaaneja, rypäleitä, appelsiineja, mandariineja, greippejä, granaattiomena, omenia, päärynöitä. Lapset olivat iltapalapöydässä kuin todellisen aarteen löytäneitä. Ilo!
Ajoin Tampereelle luennoimaan, ja sain "asiakkaakseni" vain yhden ihmisen. Vähän harmitti, mutta kävimme luennot yhdessä läpi, ja aina välillä puhuimme työnhausta, kunnallisesta päätöksenteosta, jännäsimme saako hän hakemansa työpaikan ja iloitsimme kun kesken luennon tuli puhelu jossa kerrottiin että hän sai, juteltiin opinnäytetöistä, käytiin lopuksi kahvilla ja minä annoin hänelle uuden idean gradua varten ja hän antoi minulle uusia ideoita luentosarjaa ajatellen. Ikinä ei tiedä missä muodossa lahjoja tulee, ja milloin tulee mahdollisuus antaa sellaisia itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti