Heinäkuu on jo puolessa, ja minulla on haikeus siitä kun kesä on jo puolessa. Kohta kait täällä alkaa aurinkokin laskea, ja itikat vähetä ja vuosi kellahtaa sinne syksyyn ja pimeään päin katsovaksi. Pihlajan kukat oli ja meni, linnut ei laula samalla innolla ja kaiken kaikkiaan kukista ollaan siirtymässä sinne marjojen suuntaan. Hedelmällinen heinäkuu ei ole mielestäni samalla tavalla viehättävä kuin virkeä ja eteenpäinkatsova alkukesä.
Huokaus.
Tästä tulee mieleen Viivi ja Wagner -strippi, jossa Wagner kulkee suruissaan kesällä miettimässä miten kohta on taas lunta ja lumitöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti