Juttukaveri

Olen siis viikon verran ihan yksin pohjoisessa ja teen töitä joka päivä. Tai vaihtoehtoisesti yö. Tavoitteena olisi vuorokaudesta jäljellejäävien 12 tunnin aikana myös nukkua, lenkkeillä ja tavata muutamia tuttuja. Jospa tämä flunssainen olo olisi siis menossa pois eikä tulossa pahemmaksi.

Puoliso ja kaksi vanhinta reissusivat Ruotsiin viettämään leirielämää, kaksi nuorinta ja mummu saivat tarpeekseen itikoista ja päättivät olla tämän viikon sähkön ja sivistyksen parissa Savossa. Rauha on siis suuri.

Etenkin kun tämä päivystystyö on aika yksinäistä puuhaa, ainakin öisin ja viikonloppupäivisin. Vuorojen vaihtuessa näkee toisen ihmisen viiden minuutin ajan eikä puhelinkaan soi. Ei siis ollenkaan haitannut, kun eilen illalla tuli mökin lähellä asuva yleismies sopimuksemme mukaan traktorin kanssa hakemaan roinaa ja romua mökin nurkista ja vähän rupattelemaan. Olin vähällä vain maksaa ja sanoa kiitos kiitos, kunnes muistin että sehän olisi aikamoinen etikettivirhe. Piti kysyä haluaako hän kahvia, sitten piti keittää se kahvi, tarjota palasokeria ja rinkeleitä ja istua vähintään kolme varttia puhumassa niitä näitä, sitten vasta maksu!

Ilta vahvisti tosiasian, jonka olen tiennyt jo kauan. Olen erittäin huono keskustelemaan harrastuksista, TV-ohjelmista, kodinsisustuksesta, ruoasta, pihanlaitosta, musiikista, vaatteista, työpaikkojen ongelmista, koirista ja uusista puhelinmalleista. Hiukan kauemmin jaksan matkailua, lasten päivähoitoa, remonttihommia ja urheilua, mutta kyllä kymmenen minuuttia riittää näistäkin. Nämä ovat aiheita, joita usein on tarjolla ns. kaupunkilaisissa yhteyksissä. Mutta annas olla kun penkin päässä istuu joku lippispäinen setä, jolla on likaiset haalarit ja joka ajaa traktorilla! Saadaan puhua Oikeista Asioista ja aika kuluu kuin siivillä! Hyvin usein näillä miehillä on runsaasti omia ajatuksia, avara mieli ja kokemuksia asioista jotka kiinnostavat minua enemmän kuin I-phonen ominaisuudet tai grillaaminen. Ja saanko sanoa, että ne asiat tuntuvat myös jotenkin todellisemmilta ja tärkeämmiltä.

Kolmessa vartissa puhuttiin ainakin luonnosta, säästä ja ilmastosta (Golf-virta, mahdollinen jääkausi, kauriin pikkuruiset sorkat, pahat itikkakesät 70-luvulla), petopolitiikasta ja luonnonsuojelusta monelta kantilta (etelän herrojen yleinen vieraantuneisuus, salakaadot, karhukokemukset, ilvesten herttaisuus) ja yhteiskunnasta yleensä (afrikkalaisuus ja siihen liittyvä viisaus, diktatuurin mahdollisuudet ilmasto-ongelman ratkaisussa, eduskunnalliset päätökset), rakentamisesta ja portaiden mittasuhteista ja myyräkuumeesta (Aika rajun taudin saattaa saada niitä myyränjätöksiä sisäänhengitellessään. Ja asian vierestä, itikat voivat kantaa ainakin Pogostantautia ja jänisruttoa, eli ei tämä Suomen luontokaan niin viaton ja puhtoinen ole.)