Olemme viettäneet vajaan viikon mökillä ja pohjoisessa melkein koko perheen voimin (yksi 13-vuotias on leirillä) ja vielä mummulla vahvistettuna. Olen ollut muutaman vuoron töissä ja muutaman päivän vapaallakin.
Viikon sana on ollut räkkä. Pahasta itikkakesästä on kirjoiteltu lehdissä jo pitkään, ja totta näkyy olevan. Ja tuntuu. Ja kuuluu. Itikoita on ollut ulkona ja sisällä. Onneksi on verkot, joiden alla nukkua. Ulkona on ollut myös mäkäröitä ja paarmoja. Ainakin tämä saa arvostamaan hiljaisuutta sitten kun ötökkäkausi loppuu - joskus kuukauden päästä tai niillä main. Monta helppoa kesää tässä suhteessa on ollutkin.
11-vuotiaalta meinasi mennä hermot. Vastapainoksi olen antanut hänelle paljon aktiivista hoitoa - pitää kait menevää koulupoikaakin välillä hoitaa. On käyty opettelemassa autolla ajamista metsäautotiellä, on saatettu poikaa ulkohuusiin (ainoa lapsista, joka sitä pelkää), rasvattu puremia yltä ja päältä.
Sään puolesta on ollut lämmintä. Minulle tosin luvattiin helppoja kesäsäitä kesätöiden ajaksi, mutta kiire on ollut vuoroissa kun on pitänyt miettiä tuleeko tuosta ukkonen vaiko eikö, ja meneekö tuo pilvi matalammaksi vai nouseeko pois ja tuleeko sateen jälkeen sumua. Ei oikein kokemus kerro vielä yhtään mitään.
Puoliso ja pojat olivat yhtenä iltana kanssani muutaman tunnin iltavuorossa. Lentoasemaympäristö naulitsi heidät ikkunoiden ääreen ja ainakin mainittu 11-vuotias kunnioittaa kerrankin vanhempansa työtehtäviä. Tosin kun kerroin miten en oikein osaa vielä paljoakaan, ja toisten kesätyöntekijöiden nuoruudesta, pohdiskeli hän että tuohon työhön ei varmaan paljon kokemusta sitten tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti