Taru sormusten herrasta on ääneen luettuna vähän haasteellinen. Pitkä. Kovin pitkälle tarinassa ei kerralla päästä. Meillä on nyt käytössä toimiva hybridi - kun lopetan, 11-vuotias lukee itsekseen vielä jonkin aikaa. Seuraavana iltana päivitetään tapahtumat 8-vuotiaalle ja jatketaan seuraavasta kohdasta. Tällä menetelmällä pääsemme etenemään huimasti. Olemme jo Rohanin niityillä, takaa-ajamassa. Jännää, miten 11-vuotias on päässyt sisälle maailmaan. Moriassa oli kuulemma tosi pelottavaa. Vanhimmaiseen ei Tolkienin tenho oikein purrut, hän ei koskaan päässyt kirjaa loppuun saakka. Ehkä hänetkin on kutsuttava viimeisiin lukusessioihin mukaan.
Tammikuu on liikuntamielessä kamala. Sohva ja hiilihydraattipitoinen ruokavalio on perinteinen vastaus pakkasiin ja liian hitaasti jatkuvaan päivään. Onneksi kohta valkenee. Liikuntahaaste näyttää rastimielessä kohtuulliselta, mutta fiilis ei ole ollut kovin innostunut. Vähän niin kuin pakon edessä, kevättä odotellen on tullut jumpattua sieltä matalimman aidan kohdalta.
**
Se ei ole haasteellista vaan helppoa, kun on kotona vain yksi pieni lapsi. Eikä sekään kovin pieni. Hänet on helppo viedä hoitoon, verrattuna vaikka tilanteeseen jossa vie hoitoon yhtä aikaa kolmea. Hänen kanssaan voi rauhassa opetella veden kanssa olemista uimahallissa, kun kolme vanhempaa menee omia teitään eivätkä silti huku. Aika ylellistä.
**
Huomenna hoidan ensin yhtden terveydenhoidollisen velvollisuuden alta pois ja sen jälkeen menen 11-vuotiaan koululle opettamaan lunta. Tämä oli tosi hauska ja onnistunut keikka vanhimmaisen luokan kohdalla. Katsotaan miten nyt käy. Olen varautunut värikkäällä oppitunnilla, kirjoilla ja kolisevilla mittalaitteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti