Kustaa Vilkunan mukaan ennen vanhaan joulun aika oli vuoden tasaus- ja jakoaikaa (joka vieläkin varhemmin oli liittynyt ennemminkin satokauden loppuun). Säitä seurattiin, ruokaa ahdettiin syödä jotta ensi vuosikin olisi menestyksekäs. Pyhinä ei paljon vierailtu ja lainatavarat pyrittiin saamaan kotiin - oltiinhan alkamassa uutta vuotta, ja se oli hyvä aloittaa tasaten tilanne.
Me vietimme joulun perinteisin menoin (siis meille perinteisin, ei ihan Kustaa Vilkunan kuvailemin) ja siirryimme sitten pohjoiseen. Mummu haettiin kyytiin Savosta ja yhden yön nukuttuamme ajettiin 12 tuntia läpi lumisateiden ja hämäryyden. Ihmeen hyvin lapset jaksoivat. Isommat alkavat jo hahmottaa nämä pitkät välimatkat ja muistaa aikaisempia reissuja. Nuorimmainen nukkui, söi ja hoisi Nintendon ötököitä kun ei koko aikaa jaksanut rupatellakaan. Yksi pysähdys Torniossa, yksi Kolarissa, yksi Kaaresuvannossa.
Kilpisjärven neljä päivää ja viisi yötä olivat ainakin minulle hyvin tarpeelliset tasaus- ja jakoaikamielessä. Ensinnäkin sai nukkua. Pimeää kun piisaa iltapäiväkolmesta aamuyhteentoista, eikä kukaan lapsista heräillyt öisin tai aamulla aikaisin. Mitään arkihulinaa ei ollut, sai olla aivot pois päältä ja ajattelematta työasioita. Maisema itsessään on aina rauhoittava ja paikat riittävän tuttuja koko porukalle, ettei tarvitse stressata siitä mitä voi ja kannattaa tehdä. Lapset laskivat kovasti mäkeä. Kannatti mennä.
Paluumatka oli kyllä taas pitkä, ei siitä mihinkään pääse. Yksi pysähdys Sonkamuotkassa, yksi Pellossa, yksi Tupoksella. Matkan vaikein tieosuus olivat yllättäen viimeiset 30km. Ajateltiin "oikaista" ja ajaa mummulle ikään kuin takakautta, tulla hiekkatietä pohjoisen suunnasta eikä isompia teitä hiekkatien toiseen päähän. Sitä ei oltu aurattu sitä hiekkatietä. Ei ainakaan kunnolla. Harvoin on 30km tuntunut yhtä pitkältä. Asiaa ei auttanut se, että radio oli laitettu Yle Puheelle, ja sieltä tuli jostain kieroutuneesta syystä uudenvuodenpäivän ratoksi kaikki kuusi osaa sarjasta Kekkosen ajan Suomi (tms). Staattinen näky - luminen kapea tie, raskaat havupuut, pimeä, joskin taivaan kajosta voi koettaa päätellä vastaantulijoita. Radiosta tasainen miesääni haastattelee toista samanlaista Liinamaan sopimus ykkösestä, osuuskauppajärjestelmistä ja vakauttamistoimista. Loppuuko tämä koskaan? No ohjelma loppuu, mutta sitten tulee osa neljä!
No, nyt ollaan oltu jo yli vuorokausi kotona ja tavarat purettu ja pyykitkin miltei pesty. Hukassa on kolme hanskaa kolmelta eri ihmiseltä. Vointi OK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti