Otetaan
nyt muutama esimerkki.
Olimme
mukana jumalanpalveluksessa ja ruokailussa kirkollamme. Neljä-viisi vuotta
sitten seurakunta oli pienehkö ja valtaväri oli ehdottomasti valkoinen. Nyt
jumalanpalveluksissa käyvien määrä on kasvanut merkittävästi ja ainakin viime
viikonloppuna useampi naama oli musta. Seurakuntasalin
kovaäänisessä keskustelussa suomi ei ollut se päällimmäisenä kaikuva kieli.
Omat lapset istuvat siellä seassa ja pohdiskelevat mikä tämä ja tämä ruokalaji
on (olivat siis afrikkalaisia ruokia tällä kertaa) ja tuntevat nimeltä useita
maahan muuttaneita. Olo tästä on hämmentynyt mutta riemukas. Miten näin pääsi
käymään?
Oma
identiteetti nuoren äitinä vahvistui viikonloppuna, kun 13-vuotias muuttui
14-vuotiaaksi. Syntymäpäiväsankari söi lehtipihvin ja sipsiä, kävi kahden
kaverin kanssa elokuvissa ja sovimme selvittelevämme kamera-asioita tässä
hiljalleen.
5-luokkalainen
sai vihdoin 30 helmeä kasaan (yksi per koulupäivä, kun ei ole tullut yhtään
unohdusta läksyistä tai muustakaan). Läksimme siis puolison seuraksi
boulderoimaan (seinäkiipeilyä matalalla, ilman köysiä tai muutakaan). Oli
meille molemmille ensimmäinen kosketus lajiin, ja oli oikein hauskaa. Pysähdys
ei tule helpoilla reiteillä siksi että ulottuvuus tai voima loppuisivat, vaan
siksi että uskallus loppuu. Eli sellainen henkinen peli on se boulderointi.
Vaikeilla reiteillä täytyy omata myös lihasvoimaa ja kehonhallintaa.
Sokerina
pohjalla, nuorimmainen kertoi vihdoin tyhjentävästi mikä se äiti on.
Ӏiti
äiti, tule peittelemään tule peittelemään!” Jatkoin jotain vaatteiden
järjestelyä ja sanoin että kohta tulen. ”Äiti tule nyt, kyllä sinä pystyt
tulemaan! Sinä olet äiti! Sinä olet… sinä olet… mies jolla on kädet!!!”
1 kommentti:
Ihana määritelmä!
Lähetä kommentti