Kirjojen ympäröimänä

Olin jokin aika sitten kirjoittamassa postausta sen inspiroimana, kun huomasin että meidän huushollissamme ainoat kirjoista vapaat tilat ovat kylpyhuone ja porstua. Sitten huomasin tuossa päivänä muutamana, että kylppärin alakaapin päälle on alkanut kertyä Terry Pratchettin kirjojen englanninkielisiä pokkariversioita. Eli siis porstuassa ei ole kirjan kirjaa. Muut tilat menevät kirjamielessä näin:

Eteinen - Hyllyllä asuvat pakolliset hakuteokset kuten Ikean kuvasto ja postinumeroluettelo, mutta näitä ei vissiin katsota kirjoiksi? Palautusta odottavat kirjaston kirjat ja lasten koulukirjat sentään lasketaan.

Alakerran vessa - Vähintään yksi akkari (taskukirjamallia), Agatha Christien kirjojen englanninkielinen esittelyteos ja Brittein saarten vanhentunut matkaopas.

Kylppäri – Ne Pratchettit.

Keittiö – Joitakin keittokirjoja ja sen sellaista, mutta ruokapöydällä myös vaihtuva kokoelma lasten ja aikuisten oppikirjoja sekä sarjakuvakirjoja.

Olohuone – Nuottikirjoja pieni hyllyllinen, sekä pari sekalaista läjää kuvakirjoja.

Työhuone – Kodin kirjakeskittymä. Yhteensä noin 5 hyllymetriä opintoihin ja työhön liittyvää kirjallisuutta ja 10 hyllymetriä kaikkea muuta – tietokirjoja, hengellistä, dekkareita, fantasiaa, kaikkea mahdollista.

Portaikko – Tänne valuvat ne lasten koulukirjat ja palauttamista odottavat kirjaston kirjat, jotka eivät ole eteisessä. Rapuissa on myös niitä kirjoja, joiden pitäisi periaatteessa olla yläkerrassa, mutta jotka vasta odottavat että joku ne sinne kantaisi.

Yläkerran halli – Hyllyköllinen akkareita. Ja ne kirjat, joiden pitäisi periaatteessa olla alakerrassa, mutta jotka vasta odottavat että joku ne sinne kantaisi, nököttävät hallin lattialla rappujen yläpäässä.

Yläkerran vessa – Jokunen pokkari ja sarjakuvakirja, aina. Kerran oli Jeremy Clarksonin autokirja, mutta silloin kuulemma jumi vessaan liian pitkäksi aikaa kerrallaan.

Tyttöjen huone - Kuvakirjoja yksi hyllypätkä, kaapillinen 14-vuotiaan omistamia tai omimia kirjoja (lähinnä fantasiaa ja eläinaiheisia).

Poikien huone – 3-4 hyllymetriä sekalaista kirjallisuutta – kuvakirjoja, tietokirjoja, lasten- ja nuortenkirjoja. Ahkerimmassa käytössä ovat akkareiden lisäksi lentokone- ja sukelluskirjat sekä jännät ja fantasiaelementtejä sisältävät jutut.

Meidän makuuhuone – Pehmeäkantisia dekkareita, lisää Pratchetteja, kuvakirjoja, lasten- ja nuortenkirjoja ja vanhempaa kaunokirjallisuutta jota ei jaksettu katsella alakerran hyllyissä, yhteensä ehkä 4 hyllymetriä.

Vaatehuone – Täällä on pahvilaatikossa edelleen jotain vanhoja koulukirjoja, vaikka osa on siirtynyt jo saunakammariin ja sitä tietä teille tietymättömille.

Maailmassa on taatusti monta ihmistä, joiden mielestä tuommoinen kirjavyöry on turhuutta. Ja usea ahdistuisi sekalaisesta tavaramäärästä yleensä ja pölyyntyvistä kirjapinoista erikseen. Mutta minusta ne ovat niin turvallisia, kotoisia ja mukavia.

PS. Piti mennä työn puolesta lainaamaan pääkirjastosta Yrjö Kokkoa (mikä miellyttävä velvollisuus!) ja historiikkia Suomen poronhoidon vuosikymmenistä. Kas kun tarttui mukaan lisäksi Ursula Le Guinia, Leena Krohnia, Stephen Hallin iki-ihana Haiteksti ja vielä Leena Valkeapään runollinen tutkimus ”Luonnossa – vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa”. Voiko niitä kaikkia lukea työajalla? Valkeapäätä ainakin voi.