Äidin määritelmä ja muuta mukavaa

Viikonlopun jälkeen pystyin palaamaan töihin aika kiitollisena kaikesta oman elämän rikkaudesta. Kliseisesti. Lisää kliseitä voisi ladata tiskiin, ja todeta elävänsä sellaista palkitsevaa elämänvaihetta, jossa melkeinpä joka päivällä on annettavana uusi kokemus tai uusi näkökulma. Niin että melkeinpä joka päivän jälkeen on – ei ehkä ihan muuttunut mies, mutta ainakin siirrähtänyt hiukan edelliseltä tähystyspaikaltaan.

Otetaan nyt muutama esimerkki.

Olimme mukana jumalanpalveluksessa ja ruokailussa kirkollamme. Neljä-viisi vuotta sitten seurakunta oli pienehkö ja valtaväri oli ehdottomasti valkoinen. Nyt jumalanpalveluksissa käyvien määrä on kasvanut merkittävästi ja ainakin viime viikonloppuna useampi naama oli musta. Seurakuntasalin kovaäänisessä keskustelussa suomi ei ollut se päällimmäisenä kaikuva kieli. Omat lapset istuvat siellä seassa ja pohdiskelevat mikä tämä ja tämä ruokalaji on (olivat siis afrikkalaisia ruokia tällä kertaa) ja tuntevat nimeltä useita maahan muuttaneita. Olo tästä on hämmentynyt mutta riemukas. Miten näin pääsi käymään?

Oma identiteetti nuoren äitinä vahvistui viikonloppuna, kun 13-vuotias muuttui 14-vuotiaaksi. Syntymäpäiväsankari söi lehtipihvin ja sipsiä, kävi kahden kaverin kanssa elokuvissa ja sovimme selvittelevämme kamera-asioita tässä hiljalleen.

5-luokkalainen sai vihdoin 30 helmeä kasaan (yksi per koulupäivä, kun ei ole tullut yhtään unohdusta läksyistä tai muustakaan). Läksimme siis puolison seuraksi boulderoimaan (seinäkiipeilyä matalalla, ilman köysiä tai muutakaan). Oli meille molemmille ensimmäinen kosketus lajiin, ja oli oikein hauskaa. Pysähdys ei tule helpoilla reiteillä siksi että ulottuvuus tai voima loppuisivat, vaan siksi että uskallus loppuu. Eli sellainen henkinen peli on se boulderointi. Vaikeilla reiteillä täytyy omata myös lihasvoimaa ja kehonhallintaa.

Sokerina pohjalla, nuorimmainen kertoi vihdoin tyhjentävästi mikä se äiti on.

”Äiti äiti, tule peittelemään tule peittelemään!” Jatkoin jotain vaatteiden järjestelyä ja sanoin että kohta tulen. ”Äiti tule nyt, kyllä sinä pystyt tulemaan! Sinä olet äiti! Sinä olet… sinä olet… mies jolla on kädet!!!”