Takana 1100 km ja kaksi päivää Rovaniemellä. Päiviin mahtui paljon istuskelua Paliskuntain yhdistyksen kahvihuoneella, toimintakertomusten lukua viimeisten 20 vuoden ajalta, isäntien jututtamista, kollegojen jututtamista, tekstien muokkausta ja aikataulujen ja suunnitelmien hiomista. Sokerina pohjalla hokasin alakerran varastohuoneen kokoelman Poromies-lehden vanhoista numeroista. Meni viimeiset tunnit rattoisasti, kun selasin pikapikaa vuosikerrat 1931-1972. Samat asiathan siellä nousee esiin vuosikymmenestä riippumatta - uuden polven houkuttelu mukaan elinkeinoon, uudet määräykset ja rajoitukset, pedot, huonot talvet. Mutta myönnettävä on, että ei elinkeinon onneksi pitkiin aikoihin ole tarvinnut ottaa kantaa sodassa kaatuneisiin poroisäntiin, valtakunnan rajojen siirtelyn aiheuttamiin ongelmiin, hätäravinnoksi teurastettavien porojen määriin ja sen sellaiseen.
Edessä hiihtolomaa. Puoliso ja pojat lähti viideksi päiväksi 9-vuotiaan kummisedän luo - talo hiljeni. Minä ja tytöt otetaan rauhallisesti, ja parin päivän päästä vien nuorimmaisen muutamaksi päiväksi mummun luo Savoon. Talo hiljenee taatusti luonnottoman paljon.
Ah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti