Enpä olisi arvannut, että Sormusten herran eepos luetaan tällaista haipakkaa. Taisi viidesluokkalainen viettää muutaman pitkän illan sen parissa, ainakin seuraavana iltana jatkettiin jostain ihan muualta kuin mihin edellisenä oltiin jääty. Ongelma tuli vasta vähän ennen viimeistä lukua. Missä on loput kirjasta? Sidotun version loppuosa löytyi vasta synttärisiivouksen yhteydessä jostain sängyn alta.
Ja sohvan alta löytyi tuntematon puhelin. Ei näistä enää edes ylläty. Arvelee, että se on jonkun naapurin pojan, ja näyttää sitä kaikille niille kun ne sattuvat seisomaan meidän eteisessä. Ja löytyihän se omistajakin, iloisen yllättyneenä. Että miten se on monta viikkoa voinut täällä olla se puhelin.
Kakkosluokkalaisella oli siis sunnuntaina synttärit. Vieraina oli viisi poikaa - tai kuusi, kun naapurista tuli yksi ylimääräinen hetkeksi mukaan pihaleikkeihin. Sitten olikin sisällä piilosleikissä joku aika lailla hukassa, kun ne viisi luulivat että kuudeskin oli tullut sisään ja oli vaan tosi hyvässä piilossa.
Ja koko sunnuntain oli osoitteet ja ilmansuunnat hukassa niin partiolaisilta (!) kuin pizzakuskeiltakin. Ensin ovelle tultiin myymään kahteen otteeseen kahden eri nuorukaisen toimesta "herrkullisia kaurrakeksejä" ja sitten vielä oltaisiin saatu pizzaa tilaamatta.
Se vähän ärsyttää, että kun ensin oli liikuntamotivaatio hukassa, ja sitten liikkumiseen tarvittava terveys, nyt on hukassa aika. Eikö edes sitä varttia irtoa päivässä? Syytän töissä käyntiä jossain muualla kuin omassa keittiössä. (Mutta on siellä yliopistolla kyllä ihanaakin. Tänään muun muassa kirjoitin taas yhden artikkelin ns. valmiiksi. Olen tämän tehnyt ainakin kolmeen kertaan kuluneen vuoden aikana, siis samaisen artikkelin kohdalla. Nyt se tuntui paljon paremmalta kuin kertaakaan aiemmin, olin kääntänyt sen ihan ylösalaisin ja kirjoittanut just oman pääni mukaan. Jännittäää nähdä, mitä kanssakirjoittaja siitä sanoo!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti