Eilen ymmärsin ensimmäistä kertaa, että 11-vuotiaan yleisurheilutreenit on sen verran "oikeat", että kotonakin kannattaa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin siihen että ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan tapaamassa oikeita treenikavereita.
Lähtivät juoksemaan ulos 7km. Ei siis ollut hyvä idea, että oltiin noustu ruokapöydästä juuri ennen treeneihin lähtöä. Vaatetuskaan ei ole ihan sama-se -juttu, jos on tarkoitus oikeasti juosta ulkona pikkupakkasella.
Kait se on hyväksyttävä, että jonkinlaista suunnitelmallisuutta on harjoitettava ruokalistan suhteen. Ja jos ei ole itse kotona ajoissa, muistutettava poikaa laittamaan välipalan sijaan lämmin ateria, vaikka sitten niitä nuudeleita ja munakokkelia. Ja illalla on syytä olla pöydässä ruokaa uudemman kerran.
Hauskaa on ollut huomata, että kestävyyden kehittyminen innostaa lasta. Eihän juoksemista oikein hauskaksi voi sanoa. En minä ainakaan voi, vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti