Menneen reilun viikon aikana:
Otettu sunnuntaina vastaan mummi, pappa ja koira ja jätetty huusholli luottavaisin mielin heidän hoitoonsa. Ajettu Helsinki-Vantaalle, päästy koneeseen ja lennähdetty Zürichiin. Nautittu siitä kun kohde on tuttu, eli löydetty helposti ensimmäinen juna, toinen juna ja kolmas juna, vaikka harmi kyllä kolmannen kohdalla oli tullut jo pimeä. Viimeinen pätkä Davosiin kun on aika hieno, jyrkänteitä ja alppiniittyjä ja mutkaista raidetta.
Todettu, että nyt kannatti mokata. Olin säätänyt tulo- ja lähtöpäivien suhteen hotellin kanssa pariin otteeseen, eikä heillä ollut tarjota meille sen tasoista huonetta kun oli sovittu. Saatiin ihan liian hieno huone samaan hintaan. Puolisoa ei harmittanut enää yhtään se, ettei ollut rekisteröitynyt kokoukseen.
Puoliso teki etätöitä, lenkkeili vuorilla ja nautti hienosta huoneesta. Minä koetin omaksua paljon uutta liittyen lumeen, ilmastoon ja näiden kahden vuorovaikutukseen. Yleissivistävistä jäi mieleen se, että auringon aktiivisuuden heikentyminen kompensoisi kasvihuonekaasujen lisääntymisestä aiheutuvasta lämpenemisestä vain 20-30% seuraavan sadan vuoden aikana. Ja että mannerjäätiköiden sulamisesta aiheutuvaa merenpinnan nousua arvioitaessa on erittäin tärkeää huomioida lohkeileminen rannikoilla.
Tapasin tuttuja Suomesta, Skandinaviasta, Amerikoista ja etenkin paikkakunnalta. Siellä kun on ansioitunut alan tutkimuslaitos ja se on monien kivojen ja taitavien tutkijoiden asemapaikka. Yksi heistä koodasi minulle hyödyllisen koodinpätkän. Toinen esitteli minua nuoren sukupolven tutkijoille henkilönä, joka on ollut mukana lumen mallinnuksessa heidän mallillaan jo yli kymmenen vuotta. Kun nimeni tunnistettiin (mutta ei naamaa) tuli hiukan pölyinen mutta kunniakas olo.
Parina päivänä ehdimme puolison kanssa seikkailla vuorilla yhdessäkin - Sveitsissä on niin ihana "vaeltaa", kun sen voi osaksi tehdä bussilla, junalla (!) tai hiihtohissillä, polut on merkitty pikkuruisin keltaisin kyltein ja kylteissä on merkitty myös missä on lähin baari, kahvila tai ruokaravintola. Yli 2000 metrissä käytiin ja lunta oli. Ja ravintoloissa juustoista ruokaa niin kuin asiaan kuuluu.
Hyväksi lopuksi siirryttiin torstaina Olteniin ja vasta perjantaina sieltä lentokentälle ja Riian kautta kotimaahan. Oltenissa oli hirmu hassu Bed&Breakfastin pitäjämies, vanha ystävä vaimoineen ja heidän tuore vauvansa. Kuukausi ikää ja alle 4kg painoa. Saatiin hiukan tyydyttää vauvanhoitotarvetta molemmat. Tuntui taas tosi luontevalta. Sveitsiläinen vauva ilmehtii, elehtii ja kommunikoi ihan samalla lailla kuin suomalainenkin.
Automatka Keski-Suomeen oli aika uninen, ja kaiken lisäksi radiosta tuli tangoa ihan koko ajan.
Kotona olivat pärjänneet hyvin, vaikka onhan tässä porukassa tohinaa ja elämää vaikka muille jakaa.
Kesälomainen fiilis jatkuu. Kun saisi matkalaskun tehtyä edellisestä reissusta, ja auton töötin korjattua, voisimme ylihuomenna käynnistyä koko porukan reissulle - taas Suomen rajojen ulkopuolelle. Lapset odottavat kovasti Viroa ja laivaa, ja kyllä minäkin. Hiukan stressiä aiheuttavat tuntemattomat määränpäät ja majoitukset yhteensä kolmella eri paikkakunnalla (ja hiukan ahtaasti), mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Itärannikon hiekkaranta saisi olla yhtä pitkä ja rauhallinen kuin mainostavat.
Sitten taas reilu viikko kotilomailua, ja pään säätö pois tutkimuksesta ja kohti päivystysmoodia, ja käynnistys pohjoiseen. Näin se elämä menee, nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti