Tilannehan voi olla kahdenlainen. Voi olla niin, että terveys on hyvä, kroppa pelaa, suhteet perheenjäseniin on keskimäärin kunnossa, kalenteri ei ole ihan levällään, laskut on maksettu, työtilanteen voi hyväksyä ja huushollissa ei mikään pistä pahasti silmään juuri sillä hetkellä. Tai sitten voi olla niin että jokin edellämainituista, tai monet, eivät päde. Voi olla riitaisiaa, tai sairaudet vaivaavat tai rahahuolet tai työtä on liikaa tai liian vähän tai kaikki kaatuu kotona päälle, vaikka pyykkivuoret ja pihahommat.
Sitten pään sisällä tilanne voi olla neljänlainen. Ulkoinen tilanne voi olla hyvä, ja sitä voi katsoa tyytyväisenä ja rauhallisin mielin. Tai ulkoinen tilanne on hyvä, mutta silti oma olo on levoton, tuskainen ja jotain enemmän kaipaava. Tai ulkoinen tilanne on kurja, ja sen näkee juuri sellaisena kuin se on - ja tempoo kohti parempaa. Tai ulkoisesta huonosta tilanteesta riippumatta pään sisällä on ihana rauha.
Tuo viimeksi mainittu olisi taatusti tavoittelemisen arvoinen olotila.
Eilen ja toissapäivänä ihastelin sitä, miten hetkellisesti kaikki on hyvin ja mielikin on hyvä. Ajattelin, että tästä pitää äkkiä kirjoittaa ennen kuin se menee ohi. No meni jo, ja paha tuuli tuli ilman mitään syytä.
On se harmi, ettei ihminen ole kone joka vain reagoi ulkoisiin tilanteisiin. Vai onko? Kai se ajan kanssa on eduksi, jos oppii katsomaan erilaisia hyviä ja huonoja tilanteita, välillä hyvällä ja välillä pahalla mielellä. Vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti