Olen tämän viikon koettanut myös sopeutua siihen todellisuuteen, että olen 15-vuotiaan nuoren äiti. Se kuulostaa niin... sellaiselta, että muistan millaista itsellä silloin oli. Jotenkin tulee läheisempi olo tytön kanssa.
Ja kun tyttö on jo minua pidempi ja käyttää isompia kenkiä kuin minä. Jotenkin ei tunnu lainkaan luontevalta esim. komennella tai kiellellä ja hyvä varmaan niin. Ja kun tytär ei ole hanakka tekemään asioita joista edes tulisi mieleen kovin paljon kiellellä, niin hänen kanssaan on taatusti hyvä harjoitella nuorison vanhemmuutta ennen kuin pojat seuraavat perässä. Onhan hänellä kaikenlaisia suunnitelmia joista ensin hiukan nikottelee (lähinnä tottumattomuuttaan siihen, että muutkin kuin vanhemmat suunnittelevat menoja ja ihan käytännön yksityiskohtia myöten) ja sitten paljonkin sellaista josta mielellään naputtaisi ja mikromanageroisi niin kuin nuorempia sisaruksiaankin (Elä laita tuota takkia vaan tuo takki. Syö tämä. Pese hampaat.) mutta totutellaan, totutellaan.
2 kommenttia:
Kun omaa nuoruuttaan muistelee... niin tärkeää olisi ymmärtää, mitkä asiat ovat ne tosi tosi tosi tärkeät nuorelle, ja niissä sitten yrittää joustaa tai saada niitä onnistumaan, etenkin jos ovat ihan hyviä asioita. En tiedä voisiko näin tammikuussa koittaa udella, että mitä hän toivoo kaikkein eniten tältä vuodelta tai vaikka seuraavilta 5v.. :)
Tulemme perässä ja otamme oppia!
Lähetä kommentti