Kun nyt sitten tuli talvi, on saatu pukea taas kunnolla talvivaatteita. Havahduin aamulla eteisen lattialla siihen, ettei enää ole monta talvea kun saan/joudun vetää pienen tanttaran päälle villahaalaria, sitten sukat ja lapaset, sitten reikäinen villakypärämyssy, sitten haalari, rukkaset, saappaat, karvahattu.
Ja jossain välissä kysymys että kävithän jo pissalla.
Koululaiset kuitenkin osaavat pukea osapuilleen itse, vaikka ei olekaan huono idea kurkistaa että ei kai joku hajamielinen poika ole kuitenkin vetämässä lenkkareita jalkaan tai sitä mieltä että ne paksummat ulkohousut on liian paksut vaikka pakkasta on 18 astetta.
Eilen illalla kuudesluokkalainen sai kutsun pilkille. Tiesin kaverin joka kutsun esitti, eli annoin huoletta luvan. Puettiin kerrankin kunnolla, ja mukaan lähti myös istuinalustaa, pelastusliivit (!), naskalit ja lämmintä mehua. Ja luistimet (täällähän on aika luksuskelit - pakkaset on teheet vahvan jääkannen useimpiin paikkoihin ja lunta on olemattoman vähän). Kaverin puolesta tuli kaira ynnä muut sekä iso koira.
Reissuun meni useita tunteja. Kotiin tultua oli tuomisina tieto siitä että poikia oli haastateltu lehteen. (Eli ei kannata lähteä ainakaan salaa pilkille, vanhemmat lukevat siitä kuitenkin lehdestä.)
Jonkin ajan päästä tulikin toimittajalta viesti. Oli kuulemma ollut iloinen ja jutun arvoinen juttu, kun pojat koirineen ja kairoineen olivat pilkille luistelleet. Tähän kohtaan hymiö.
Puoliso ja 15-vuotias matkustavat kaukomaille perjantaina, ovat poissa reilun viikon. Puoliso hoitaa terveyttään ja 15-vuotias pitää seuraa ja toivottavasti puhuu englantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti