Kireää

...ja nyt on käsivarret kipeät, kun joululoman (joulukuun?) jälkeen tuli taas tehtyä kahtena päivänä kymmenen minuuttia jotain liikunnaksi luettavaa.

Teini-ikäisen kanssa on väännetty kättä Instagrammista. Tai se keskustelu oli alkanut isän ja tyttären välillä ja on nyt jonkinlaisessa kireässä välitilassa. Minulla ei ole ihan selkeää käsitystä mistä erimielisyys varsinaisesti lähti, mutta katsotaan nyt millainen kasvatus- ja kasvukokemus saadaan kun laitetaan yhteen pian 15 vuotta täyttävä tytär, moderni sosiaalinen media ja isä joka on ainakin osaksi tietoturva-alalla. Kerron sitten.

Muuten on listattu muun muassa rahan menoja - harrastavat lapset ovat aika tehokkaita kuluttamaan satasia sinne ja toisia tänne. Toisen pojan jalkapallostahan menee kuukausittain rahaa ja toisen kahdesti vuodessa... Yleisurheilusta muutaman kuukauden välein. Sitten on näitä kausittaisia tai kursseihin liittyviä maksuja vähän jokaisella. Tammikuussa ne tuntuvat kaikki tulevan yhtä aikaa, samoin kuin omiin harrasteisiin liittyvät jäsenmaksut ynnä muut. Mutta eipä kai siitä rahasta itsestään mitään iloa ole, jospa sen käytöstä olisi.

Hirmu huono työmotivaatio on, tai siis hitaasti käynnistyy tutkimustyö vaikka kuukausi on jo näin pitkällä. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Onhan se tutkimus mielekästä ja siitä ainakin välillä saa palkkaa. Tiedän, että yhtenä syynä heikkoon käynnistelyyn on se, että tämä vuosi määrää taas paljon tulevien vuosien rahoituksesta. Sellainen alitajuinen apuraha-stressi siis kaihertaa heti alusta asti. Käyttämästäni mallista tuli kaiken huipuksi uusi versio, ja tuntuu että menee viikkoja siihen että saa sen edes auttavasti toimimaan. Jospa sen jälkeen saisi tehtyä sutjakkaasti jotain työlistaltakin pois. Kaikkein huonoin motivaatio on rahtautua työpisteelle asti malliajoja ja kirjoituksia tekemään. Ehkä se osa hommasta onkin turhaa - voin varmaan hyvällä omallatunnolla siirtyä taas melkein kokonaan keittiötoimistolle.

Harrastepuolella (tällä doulaharrastepuolella) sen sijaan motivaatiota piisaa. Muutamia päiviä tai iltoja onkin tammikuulla kalenterissa, joina on tarkoitus tehdä tai harjoitella sitä miten auttaa toisia valmistautumaan synnytykseen ja vauva-elämään, tai miten avustaa ensimmäisinä kuukausina. Tuttavapiirissä onneksi (?) riittää harjoiteltavaa. Ja tulevan viikonlopun pyhitän Helsingissä olevalle post partum doula (kotidoula?) koulutukselle. Sitä innolla odottaen!

Kun näitä motivaatioita vaakakupeissa punnitsee, ja miettii sitä miten paljon aikaansa ja energiaansa oikeasti on valmis laittamaan mihinkään työksi luettavaan... No, mielenkiintoista nähdä missä työtilanteessa ja minkälaisella työsopimuksella sitä onkaan vaikkapa viisi vuotta tästä eteenpäin.