Tottahan se on, että iso siivu nykyteinin vapaa-ajasta menee koneella. Meilläkin, vaikka nuo liikkuvatkin ja on niillä kavereitakin. Meillä erityisen innokas tietokoneilija on tuo 13-vuotias. Hän on niitä ihmisiä, jotka eivät esim. lopeta pelaamista ennen kuin on ihan pakko. (Eli aloitusluvan antamista kannattaa harkita kahdesti.)
Vuosi sitten yleistä oli se, että koneen äärellä saattoi olla montakin poikaa - simulaattoreit, robloxia, sporea, minecraftia ja muita pelattiin meillä työhuoneen nurkassa yhdessä. Nyt on ollut hassu huomata, että pojat useimmiten pelaavat kodeissansa, mutta skype -yhteydessä toisiinsa. Kova puheenpolina käy, mutta työhuoneen nurkassa istuu vain yksi poika (tai kaksi, jos pikkuveli on saanut armon katsoa). Kai sekin on tavallaan sosiaalista, ja mukavaa tuntuu ainakin olevan.
Meillä kone on ollut ja tulee olemaan työhuoneessa (nimike ei ole kovin kuvaava - itse tosin sain taas pitkästä aikaa työpisteen ko. huoneeseen, mutta puoliso tekee työnsä joko toimistolta tai sohvalta tai keittiön pöydän äärestä käsin). Vanhimmainen saattaa joskus vetäytyä yläkertaan katsomaan elokuvaa tai vastaavaa, mutta periaatteessa haluan että koneilla tapahtuva toiminta on edes sivusilmän ja vasemman korvan valvottavissa.
Minecraftissa seikkaillaan erilaisissa selviytymispeleissä, välillä ammutaankin, eniten tunnutaan keräilevän varusteita. Rakennetaan rakennuksia ja maailmoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti