Tietenkin hirvittää, vähän. Huomenna iltapäivällä meillä on lisälapsi täällä. Olemme olleet yhteydessä häneen ja hänen äitiinsä ja saaneet jonkinlaisen kuvan siitä kuka meille muuttaa asumaan. Mutta huomenna hän istuu meillä keittiön pöydän ääressä, hänelle pitää näyttää kodin kaikki kolkat ja selittää perheen kaikki asiat.
Miten lapset loppuviimeksi ottavat hänet vastaan? Iloiten he odottavat, mutta silti. Viisi kuukautta on tavallaan lyhyt aika, mutta on siinä kestämistäkin jos puolin tai toisin ei kemiat kohtaa.
On ostettu peitto, teetetty uusi avain, tiedetään milloin hän menee kouluun ja minne, on mietitty tekemisiä kevätkaudelle ja ajateltu että bussikorttikin pitää mennä hankkimaan, mielellään aika pian. Mutta mitä on unohdettu?
Ulkona on järkyn kylmä eli sisälläkin on viileää. Makkarit pysyvät lämpiminä ja tilanne helpottuu heti kun lauhtuu vähänkin - mutta onhan tämä aikamoinen tervetulotoivotus.
Edessä siis mielenkiintoinen uusi kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti