Toivottavasti saan aikaiseksi myöhemmin kirjoittaa reissusta enemmän, mutta tässä oleellinen: olimme viime torstaista tämän viikon maanantaihin tapaamassa italialaista vaihto-oppilastamme perheineen. Matkalla mukana puoliso, nuorimmainen ja minä. Lensimme Bolognaan, saimme autokyydin Riminille, asuimme mummon yläkerrassa ja arkailimme koiraa ja ihmettelimme avainnippua, kävimme rannalla ja katedraaleissa, söimme kotona, kahvilassa ja ravintolassa. Nuorimmainen jaksoi ihmeen hyvin kielten sekamelskan ja katedraalit, viimeisenä päivänä alkoi rasittaa. Nautti kovasti tavatessaan "isosiskonsa" taas, ja itku ja ikävä tuli jo ennen kotiinlähtöä. Jännä oli, miten vaihtari ei ollut muuttunut juurikaan, ja hänestä hiukan "huolehti" (tuli sellainen hoitotätiefekti). Ja hänen perheensä kanssa tulimme tosi hyvin juttuun. Kai se yhteinen lapsesta huolehtiminen yhdistää.
Kyllä tämä mielestäni on vaihto-oppilaiden oton ja antamisen isoin hyvä puoli: saa läheisiä perhetuttuja lisää. Ja toinen iso hyvä puoli on se, että useimmille vuosi näköjään tekee tosi hyvää. Meillä ainakin vanhimmainen tuli takaisin iloisena ja pärjäävänä - ja kuulemma meillä asunut tyttö oli myös tullut sellaisena kotiin.
Loma jatkui tyypilliseen tapaan, diasporassa. 16-vuotias lähti futisporukan kanssa Espanjaan. Toivomme ettei Katalonia itsenäisty liikaa matkan aikana. Puoliso ei tullut kotiin ollenkaan, vaan jäi työviikolle Amsterdamiin. Minä ajoin nuorimmaisen kanssa Savoon, jätin tytön sinne syömään tavallista suomalaista ruokaa ja rauhoittumaan. Ja ajoin Rovaniemelle työskentelemään pariksi päiväksi. Majoitun ystävän luokse, ystävä on itse kotipuolessa Kainuussa. Hiukan kummalliselta tuntuu majailla siellä yksin, kuihtuvien tomaattipuiden siimeksessä.
Rahat on vaiheeksi loppu, eli lasken hyvin tarkkaan paljonko tankaamisen jälkeen on varaa ostaa ruokaa.
Kohta tulee lumi ja pakkaset. Tavoite olisi päästä turvallisesti kotiin kesärenkailla (ja tankatulla dieselillä). Ja kotona 13- ja 18-vuotiaat nauttivat täysin siemauksin itsenäisyydestä ja rauhasta. Toivon ettei tapahdu "yllättävää käännettä" (vanhimmaisen sanamuoto), ja tähän saakka järkevä ja hyvä taloudenpito ruokalistoineen ja Lidlissä shoppailuineen vaihdu pirskeisiin.
PS. Rovaniemellä työskentelyn yksi tehtävä tällä kertaa oli käydä pelastamassa vanhaa tietoa Luken (entinen Metla) kirjastosta, ennen kuin sitä heitetään liikaa roskiin. Mitä aarteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti