Me ollaan kotona nyt, eilen tultiin. Neiti syntyi torstaina, varhain aamulla, noin viisi tuntia sen jälkeen kun olimme menneet sairaalalle. (Supistuksia oli siis tullut jo noin viikon…) Kirjoitan oikean synnytyskertomuksen hieman myöhemmin. Tällä erää aiheesta se, että kaikki meni hyvin ja pitkälti toiveiden mukaan. Kokenut, karismaattinen kätilö, joka antoi tilaa minulle ja vauvalle oli tosi tärkeä.
En ollut taaskaan muistanut miten pieniä vastasyntyneet ovat. Ja miten hämmästyttävää on, kun muutaman minuutin ikäinen lapsi nostaa päätään rinnan päällä ja alkaa hamuta.
Lapsivuodeosastolla oli hulinaa ja jotkut raukat joutuivat majoittumaan käytäville. Onneksi pärjäsi vauvan kanssa aika itsenäisesti ja vointi lääkkeettömän ja toimenpiteettömän synnytyksen jälkeen oli hyvä. Imetys on ollut hankala juttu kaikkien aikaisempien lasten kanssa, ensimmäisinä viikkoina, ja nyt piti oikein keskittyä asiaan. Otin rintakumit ja lanoliinirasvat käyttöön jo ennen kuin kipeydyin kovasti, jaksoin vaihdella imetysasentoja ja annoin vauvan olla rinnalla suunnilleen koko sairaalalla olon ajan. Hoo! Kolmantena päivänä maito nousi kunnolla enkä edes vielä ole ollut kovin kipeä. Ajatella, jos olisi ollut tämä tieto ja kokemus ekan lapsen kanssa – silloin kun oli kovin rauhallista ja aikaa vaikka mihin.
Neiti on jedimestari Yodan näköinen ja sillä on karvaiset korvat ja vähän tummaa tukkaa. Syntymäpaino oli 3480g ja pituus 49cm. Neiti on hyvin hurmaavan hassun näköinen ja hellyttää isoja sisaruksiaan kovasti.
4 kommenttia:
Paljon onnea teille kaikille! Snif <3
Onnea minultakin teille kaikille ja erityisesti pikku Picean elämään. Olen täältä kaukaa seuraillut raskauttasi ja sen tunnelmissa muistellut omiani.
Aina niiden vauvojen pienuus yllättää. Sen minäkin muistan.
Onnea, onnea, onnea teille kaikille. Kiva, että asit meni hyvin!
Kiitos!!!! Päivitysrytmi ei tule olemaan kesällä mikään hurja, mutta ei blogin pitäminen kokonaan tule jäämään.
Lähetä kommentti