Imetys-blaa-blaa

Oltiin neuvolassa. Kaikki OK, ja oli taas ihan mukava rupatella neuvolan tädin kanssa. Mutta jotenkin silti tulin kotiin ärtyneenä. Imetysasia on aina jokaisen perheen oma asia, jokainen ruokkii ja hoivaa omaa lastaan parhaan ymmärryksensä mukaan omalla tavallaan, ei siinä mitään. Mutta kun itse olen aika raivoisa pitkän täysimetyksen puoltaja, ainakin mitä omiin lapsiin tulee, niin neuvolan tädin kysymykset ja ohjeistuksen harmittavat. Jos hoitaisin ensimmäistä lastani, ja toiveissa olisi kuuden kuukauden täysimetys, nämä samat kysymykset ja ohjeet enemmän ehkä hämmentäisivät eivätkä ainakaan tukisi imetyksen koukeroissa. Sujuessaan imetys on helppoa ja edullista ja antaa lapselle kaikkea kivaa: ihokontaktia, sopivan määrän ravintoa jonka koostumus on kulloiseenkin kasvuvaiheeseen, nälkään ja jopa vuorokaudenaikaan sopiva, makuelämyksiä. Mutta alussa voi olla hankalaa ja kipeää, vauvalle tulee kaikenlaista kränkkää iän myötä eikä rintamaito aina maistu, imetysväliä harventanut vauva alkaa ihan yhtäkkiä tihentämään ruokailuvälejä mahdottomasti, alkaa vaikkapa syödä entistä useammin yöllä. Tämmöisiin tilanteisiin ei auta se, kun neuvolan täti ihmettelevästi kysyy: ”Niin vieläkö sinulla on maito riittänyt? No onhan se hieno juttu.” Ja alkaa jo kolmikuukautisneuvolassa muistutella, että kyllä sitä jo nelikuisesta eteenpäin voi ruveta aloittelemaan kiinteitä ruokia, vaikka jopa WHO:n suositukset ovat edelleen täysimetys kuuteen kuukauteen saakka…

Vauva- ja äitimyönteistä tietoa mm. rytmimuutoksista mm. täältä.

Täällä mainio tiivistelmä iki-ihanan Ritva Kuusiston imetysluennosta (jossa paljastetaan myös kymmenen lastenhoito-oppaiden turhaa tai jopa haitallista ohjetta).

Ja itse ylimmän auktoriteetin WHO:n erinomaiset imetyssivut.