Pakkasten aikana

Pakkasten aikana vauva on tottunut nukkumaan äitinsä ja isänsä välissä ihanasti ja lämpimästi, ja saattaa tulla sanomista kun lauhtuu ja pitäisi nukkua enimmäkseen omassa sängyssään.

Pakkasten aikana meni alapohjassa lämminvesiputki jäähän, ja aukesi tänään ihanan putkimiehemme toimesta. Ensi talveksi on varauduttava! (Ja tämän talven pakkasilla jätettävä vesi tippumaan yön ajaksi.)

Pakkaspäivinä laadittiin myös akatemian hakemusta niin että höyry nousi, ja nyt se on lähetetty arvostelevien arvioitsijoiden armoille. Peukut pystyyn!

Maailmamme muuttuva kuva

Oi ihana kierrätys! Neuvolan seinällä oli lappu, jossa kerrottiin pois annettavista vanhoista rattaista. Kävin katsomassa ja toin kotiin. Vanhat toki, ja vähän sinne päin, mutta nätit ja toimivat. Nyt meidän vauvalla on rattaatkin!

***

En yleensä harrasta meemejä, mutta tämä Pastorin blogista lainattu on niin mainio, etten voi mitään. (Niin kuin huomaatte, teen hirmu ahkerasti sitä hakemusta enkä ollenkaan bloggaa tai muuta turhaa). Idea on siis vastata kysymyksiin työhuoneesta löytyvien kirjojen nimillä. Minulla tämä oli helppo tehtävä, sillä työhuoneessa ovat paitsi työkirjat myös kaunokirjallisuushyllymme.

1. Oletko mies vai nainen? Hiljainen tyttö

2. Kuvaile itseäsi? Arctic flora and fauna

3. Kuinka voit? Stress waves in solids

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Maailmamme muuttuva kuva

5. Mihin haluaisit matkustaa? Britain & Ireland

6. Kuvaile parasta ystävääsi? Tulisen järjen aika

7. Mikä on lempivärisi? Wild harmony

8. Millainen sää on nyt? Taikatalvi

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Ennen keskiyötä

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kosmokomikkaa

11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Tuntematon totuus

12. Millainen parisuhteesi on? The Worlds of Space

13. Mitä pelkäät? Sadan vuoden yksinäisyys

14. Päivän mietelause? Jyviä ja akanoita

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ken kulkee hän näkee

16. Miten haluaisit kuolla? Lumen valossa

17. Mottosi? Surrealismin manifesti

(Hyllyssä oli muuten kaksi eri kirjaa, joiden nimi oli Ikiyö…)

Meillä asuu jääkiekkojoukkue

...kuten kuvasta näkyy. Olin itsekin luistimilla viikonloppuna, joten kylppäristä löytyivät neljät kuivumassa olevat menopelit. Edellisestä kerrasta oli pari vuotta, eli luistelin hiukan kovempaa kuin viisivuotias. Kahdeksanvuotiaan kannoilla pysymisestä ei ollut toivoakaan. Kahdeksanvuotias osaa muuten käyttää luistelun yhteydessä sellaisia sanoja kuin komposiittimaila, ja hän tietää kumpikätisellä mailalla haluaa pelata ja kypärässä saisi mieluusti olla suojaristikko (niin näyttäisi tosimieheltä).

Vaihdoksia

Typerä hakemus tarvitsee typeriä julkaisuluetteloita ja budjetteja ja kuuden sivun tiivistelmiä tutkimussuunnitelmasta. Tässä vaiheessa aiemmin nerokkaat tutkimusideat ja säkenöivät lauserakenteet ovat kuihtuneet... typeriksi. No, perjantainapa niistä pääsee.

Viikonloppuna vaihdettiin yläkerrassa järjestystä. 11-vuotias sai oman huoneen ja pojat muuttivat yhteiseen "poikien huoneeseen". Onpa kerrankin kaiveltu villakoirat, pikkulegot, akkarit ja pikkuhousut pois sänkyjen alta. Tuntuu tuoreelta ja puhtaalta vielä hetken, ja leikitkin maistuvat eri lailla kun tavarat ovat eri järjestyksessä ja löytyvät ehkä (hetken) paremmin. Ihanaa kyllä, osa kaapeista löytyneistä ja pieniksi käyneistä vaatteista lähtee oikeasti pois eikä ihan kaikkea ole tarvis säästää kasvavia pikkusisaruksia varten. Esimerkiksi viisivuotiaalta jääviä, selkeästi pojan vaatteita ei ole tarkoitus enää säästää. Parhaimmiston laitan Netcycleriin, koekäytössä olevaan tavaranvaihtopalveluun. Huonoimmisto menee roskiin ja siltä väliltä olevat tuttaville tai UFFille.

Jos ketä kiinnostaa tuo Netcycler, kertokoon vaikka kommenttilaatikossa. Siihen pääsee toistaiseksi mukaan vain kutsulla. Voin kutsua ilomielin.

Töiden parissa

Puoliso on vuosikausia tehnyt oikean työnsä ohessa pientä ohjelmointihommaa ystävän firmalle. Silloin tällöin firman nuoret miehet kokoontuvat jollakin porukalla yhteen ohjelmoimaan tai muuta työhön liittyvää; käyvät ne välillä hiihtämässäkin. Nyt ne ovat olleet kaksi päivää meidän työhuoneessa opettelemassa jotain uutta mallinnusjuttua. On ollut ihan raikas tuulahdus, tätä mainittua ystävää näkee nykyään kovin harvoin vaikka joskus kymmenen vuotta sitten asuttiinkin paljon samoissa paikoissa, tutkimusasemilla ja muuten.

On tammikuun loppupuoli eli suuri osa akateemisesta maailmasta nikkaroi hakemuksia Akatemialle (kuuluu vuodenkiertoon kuten jäiden lähtö tai ensilumi, joskin ennustettavampana). Itsekin olen mukana hakemuksen kirjoittelussa, saman kuin viime vuonna. Saattaa blogin parissa vietetty aika kutistua reilun viikon ajan.

Kirja-arvioita I

Dan Brownin Kadonnut symboli

Huippuunsaviritetyn koukuttavaa salaliittolaistekstiä, kirjallisesti kömpelö ja naurettavuuteen asti jännitystä nostava; hän kääntyi käytävän päässä vasempaan ja – käytävä jatkui hänen edessään!

Ilkka Remeksen Isku ytimeen

Häiritsevästi samansorttinen kuin Isomäen edellinen. Ydinjätettä, rahtilaiva ja roistoja. Loppukiitoksissa Remes kertoo tehneensä tämän kirjan aivan uudella tavalla. Äkillisistä juonenkäänteistä päätellen ehkä tapa oli ”valitse oma seikkailusi” –tapa?

Risto Isomäen Jumalan pikkusormi

Ideat ja vaihtoehtoisten energiantuottotapojen kuvaus kiinnostavia, mutta miksi liimata päälle tarpeettoman väkivaltaista rymistelyä ja kovapintaisia turvallisuuseksperttejä?

Mikkel Birkegaardin Libri diLucan arvoitus

Liepeessä sanottiin, että Ruusun nimi kohtaa Da Vinci koodin. Jaa? Ehkä Viisikko kohtaa Harry Potterin?

Listan ulkopuolelta olen aivan tohkeissani Steven Hallin kirjasta Haiteksti. Jännä, tuore, kiehtova. Sananmukaisesti kirjallinen seikkailu. Mieleen tuli tunnelmia Liisasta ihmemaassa, Lumen tajusta, Calvinon ärsyttävästä Jos talviyönä matkamies, Alkumetsästä. Kuitenkin se oli jotain ihan muuta. Nauruhermoja ja mielikuvitusta kutkuttivat keltaisilla sivuilla täytetyt tynnyrit ajatushain painolastina ja monet muut jutut. Lukekaa se, ja kertokaa minullekin mitä siinä oikeastaan tapahtui. Miksi sillä ei ollut alkukohtauksessa niitä sanelukoneita suojanaan? Mitä lopussa oikeastaan tapahtui? Oliko Clio siis kuollut vai elossa? Häh?

**

Meillä oli eilen kuusi tyttöä synttäreillä. Kivaa ja meluisaa oli. 11-vuotiaat ovat jännästi ei-enää-pikkulapsia mutta ei oikein kunnolla vielä varhaisnuoriakaan. Rymyäminen tasapainoesteillä ja kindermunat sopivat yhtä hyvin kuin Michael Jackson kännykästä soitettuna tai sellainen teinimäinen kikatus.

Eilen – piparitaikinaa ja muuta

Soitin eilen työpaikalle, ja kävi ilmi ettei tieto projektin jatkosta ollut kiirinyt hallintotädeille saakka. Minulla ei ollut enää voimassa olevaa työsopimusta, mutta se onneksi hoituu parin paperin edestakaisin lähettämisellä. Samalla hoidin itselleni työhön paluun puolipäiväisenä jo maaliskuun alusta – kokopäiväisenä sitten elokuun alusta kun pikkuinenkin menee perhepäivähoitoon. Maaliskuulta heinäkuulle olen suuren osan ajasta kahdelta lomakertymiskaudelta kertyneillä lomilla, ja osa ”työajasta” on tullut tehtyä sisään jo nyt vanhempainvapaan aikana… Osa tulee tehtyä iltaisin, viikonloppuisin ja päiväuniaikoina, onhan noita hakemuksia ja artikkelinjämiä ihan mukavasti tänne kotiin kertynyt. Minulla on siis vielä tutkimushankkeessa rahaa, ja se on taitavasti ja tasapainoisesti käytettävä tämän vuoden aikana. Palkkaa on neuvoteltava itselleen sopiva määrä (sopivina kuukausina), ja jätettävä jonkin verran varaa myös yhteen tai kahteen loppuvuoden kokousmatkaan, pienestä maastotyöbudjetista puhumattakaan.

Taas on vuosi pyörähtänyt ympäri ja vanhimmaisella on synttärit. Se täyttää jo 11. Teimme eilen myös piparitaikinaa sunnuntaista juhlaa varten. Siis ei siellä taikinaa syödä, vaan piparitalo. Vieraita tulee kuusi. Näytellään pantomiimia ja suoritetaan pikkuveljien avustuksella Wipeout –rata (syvä huokaus tähän kohtaan).

Mitä kaikkea eilen tehtiinkään! Aamu alkoi hammasvalujen oton merkeissä oikomislääkärillä. Meillä on neljä lasta jotka ovat perineet isältään suuret hampaat ja pienet alaleuat. Oikomishoito tullee meille tutuksi seuraavan viidentoista vuoden aikana (uusi huokaus).

Haitilla oli eilen kurjaa ja taitaa olla pitkään tästä eteenpäinkin. Ja oma pankkitili kaiken pohjoismaisen hyvinvoinnin ylläpidon ja elämystehtailun jälkeen nollilla eikä muka mahdollisuutta auttaa. Äh.

Konttaava lapsi

Vauva konttaa! On kontannut jo pari päivää. Lysti näky. Ja iso ilo näköjään, kun voi liikuskella ihan itse vaikkapa pikkulegojen perään, tai jos on koulukirjoja lattialla, tai kukkaruukulle. Liikkuminen tekee vauvasta jotenkin niin ison oloisen, ihan kuin lapsen.

Männä vuosi

Vuoden vaihteen tietämissä kuuluu reflektoida mennyttä vuotta. Meillä on erinäisiä kirjanpitoja, kuten maksukortin käyttöluokittelut, ajopäiväkirja, sähkönkulutuspäivyri, kalenterimerkinnät ja sen sellaista. Näitä käyttäen voin todeta seuraavaa.

Vuonna 2009 on tullut touhuttua yhtä sun toista. Töissä on käyty ja äitiyslomalla oltu. Lapset ovat käyneet koulussa ja kerhossa ja harrastuksissa ja kasvaneet kohisten. Yksi lapsista on jopa syntynyt - se on tärkeä etappi ihmisen kehityksessä.

Päivittäistavarakaupoista olemme näköjään kantaneet ruokaa kotiin noin 6000 euron verran. Kuulostaa paljolta, mutta pankille olemme maksaneet asuntovelkaa yli 13 000 euroa, jos korotkin huomioidaan, muista veloista puhumattakaan. Säästöön on jäänyt hiukan yli 1000 euroa ja tämä on kokonaan puolison ansiota. Minulla on säästössä nolla euroa (jos nyt ei lasketa Ghana-projektin killinkejä).

Ruokaa – aamupalat ja muut mukaan lukien - on laitettu ja syöty kotona noin 1500 kertaa. Ja siivottu jäljet ja pyyhitty roskat pöydältä ja selkottu tiskit ja muuta. Ei ihme, että se homma välillä tympii. Pyykkiä on pesty varmasti 300 kertaa. Siivoaminen jää ehkä jonnekin 20 kerran kieppeille. Roska-astiat meiltä on tyhjennetty joka toinen viikko, ja kyydissä on ollut joka kerran noin viisi pussillista sekajätettä. Tästähän tulee pikaisella päässälaskulla 125 pussillista.

Jos menemme hiilijalanjäljen pohtimisen suuntaan, perheen elämä alkaa kuulostaa masentavan kuluttavalta, vaikka muka ympäristövalveutuneita olemmekin. Sähköä on kulunut noin 22 800 kilowattituntia. Enemmän kuin viime vuonna ilmalämpöpumpusta huolimatta – on tosin ollut paljon kylmempääkin. Huojentavaa on se, että sähkö on norppasähköä. Kalenteri kertoo, että olemme olleet erilaisissa reissuissa yksin tai yhdessä vähintäänkin 40 kertaa. Autolla on ajettu järkyttävät 40 000 kilometriä (melkein). Lentokilometrejä en uskalla edes laskea, sillä perheenjäsenet tekivät yhteensä kymmenkunta lentoa. Hankintojakin on tehty kun vasta toista vuotta taloa asutamme.

Hyvä olisi rauhoittaa elämää ja keskittyä vähäostoisuuteen. Vaikea nähdä tämän tapahtuvan, jos samanlaiset työkuviot jatkuvat ja palkkaakin tulee.

Mitäs muuta kuluneesta vuodesta voisi sanoa? On kasvatettu lapsia, luettu, maattu sohvalla, opeteltu soittamaan, halattu, nauraa räkätetty iltapalapöydässä, muistaakseni rähisty ja itkettykin. Monipuolinen, täysi vuosi takana.

Lauhtui

Lauhtui lähelle nollaa ja nyt voi taas palella ulkona liian vähissä vaatteissa. Ei kun oikeasti, kyllä tuntui ilma lämpimältä! Ystävät Englannista ovat käymässä Suomessa ja tulevat huomenna meillekin yhdeksi yöksi. Heidän mielestään ei ole yhtään lämmintä. Ehkä emme laita heitä nukkumaan saunakammariin.

Pakkas-gear

Työn vuoksi on tullut saatua ja hankittua aika hyvät ulkoiluvarusteet Suomen talviseen luontoon. Niitä on ollut kiva hyödyntää myös vaikkapa lasten kanssa ulkoillessa. Tämmöinen vaatetus on hyvä: alle ruskovillan pitkät alusvaatteet ja tavallisten sukkien päälle villasukat. Jotkut sisähousut ja paita, kovalla pakkasella vaikka villapaita. Päälle paksut vuorelliset gore-tex –housut ja takki. Jos on tarkoitus liikkua, vuoret voi unohtaa vaikka pakkasta olisikin. Kypärämyssy ja tuultapitävä pipo tai vastaava. Huopavuorelliset kumisaappaat ovat ehdottomat jalkineet. Hanskat ovat hankalat – itselläni on jonkinsortin tumput ja varatumput taskussa, monet vannovat ohuiden sormikkaiden ja paksujen rukkasten nimiin.

Maksamaton mainos: ruotsalaisella Taiga Companylla on mahtavia moninkertaisesta gore texistä tehtyjä ammattivaatteita, joissa on mm. paljon heijastimia, isoja taskuja ja irrotettavia vuoria. Kun puoliso oli Helsingin rautatieasemalla ko. vaatteisiin pukeutuneena, joku mummu tuli kysymään miltä raiteelta se Kouvolan juna lähtee. Tällaisen vaatevaraston hankkiminen vaatii vaan jonkin verran rahavaroja, eli olen kiitollinen yhdestä uran varhaisvaiheen apurahasta josta osan saatoin käyttää nimenomaan Taigan vaatteiden tilaamiseen.

PS. Äidin yli 80-vuotias sukulainen oli soittanut ja sanonut että hän ei kyllä usko että se lämpenee. Kerrataan vielä. Vaikka ilmasto olisikin muuttumassa keskimäärin lämpimämpään suuntaan, muutos ei näy samalla tavalla joka paikassa tai joka vuonna. Satunnainen vaihtelu tulee säilymään aina, ja on arvioitu että jatkossa vuosien väliset erot jopa kasvaisivat.

Mitä vauva syö

Seitsemän kuukautta vanhalla vauvelillamme on ruokalistalla seuraavaa: peruna, parsakaali, porkkana, kurkku, aprikoosi, luumu, mustikka, banaani, riisi, naudanliha, hirvenliha, kana, vadelma. Seuraavaksi otetaan käyttöön viljat iltapuuron muodossa. Vauva on pöydässä kolmeen kertaan päivän aikaan; noin lounasaikaan, päiväkahvilla ja noin päivällisaikaan. Muina aikoina on tarjolla vapaasti äidinmaitoa. Ikähän on sellainen, että maito maistuu parhaiten yöllä, kun päivällä on muutakin tekemistä…

Joulusaalista

Joulu oli, joulu meni. Nyt on uusi vuosikin. Hyvää sellaista kaikille. Joulunpyhät sujuivat kotona perinteisin menoin. Syötiin, kuunneltiin joululevyjä, käytiin aattohartaudessa Vaajakoskella, saunottiin (lämminvesivaraaja ei pelannut saunalla, eli tultiin sisälle suihkuun), syötiin, lahjat olivat ilmestyneet saunakammariin, avattiin lahjoja. Vauva älysi, että jotain erilaista on kun oli kivoja jouluvaloja ja paperin rapinaa. Lapset saivat onneksi vain vähän leluja, mutta jotain kuitenkin että tuntui joululta.

Perheeseemme meni tai perheestämme lähti paljon kirjallisuutta joulun aikaan, sekä hyvää että huonoa. Lahjaksi annoimme oikeastaan vain Ursula Le Guinin kiitellyn Lavinian, jonka haluan jossakin vaiheessa itsekin lukea. Lahjaksi saimme vaikka mitä, ja puolison lahjakortilla ostimme koko läjän lisää, sellaista kertakäyttökirjallisuutta. Saaliina on siis Dan Brownin Kadonnut symboli, Ilkka Remeksen Isku ytimeen, Risto Isomäen Jumalan pikkusormi, Terry Pratchettin Nation, Anna Janssonin Hylynryöstäjä, Ian McEwanin Lauantai sekä Mikkel Birkegaardin Libri di Lucan arvoitus. Voin raportoida luku-urakan jälkeen millainen viihdyttävyysarvo ja vastaavasti kestävyysarvo kirjoilla tuntuu olevan…

Lapset saivat vain kestävää kirjallisuutta. Kymmenvuotias sai Eric Knightin Lassie palaa kotiin ja Philip Pullmanin Kultainen kompassi. Seitsenkuinen sai aiemminkin kehumani Me kaikki synnymme vapaina (ihmisoikeuksien julistus lapsille). Kahdeksanvuotias olisi saanut mummun kirjahyllystä omaksi Edgar Rice Burroughsin Tarzan apinain kuningas, ellen olisi piilottanut pakettia liian hyvin joulun alla.

Puoliso antoi monta mukavaa levyä: The Arkin In lust we trust, Bo Kaspers Orkesterin 8, Isaac Hayesin kootut, musiikin elokuvasta Grease, brasilialaista bossa novaa ja Rasmuksen ekan. Nyt pitää ajaa paljon autolla kun on hyvää autoilumusiikkia.

Olimme vuodenvaihteessa viikon verran mummulassa elikäs äitini luona. Oli mukavaa olla yhdessä, etenkin oli mukavaa nähdä miten vauva toi iloa mummulle. Toki muutkin lapset, mutta vauva ei melskaa ja juokse ja nujua niin kuin pienet pojat välillä… Nähtiin sukua. Välillä oli kylmää. Ehdin kirjoittaa näitä juttuja, myös rästiin jääneitä. Puoliso ja hänen entinen tsekkiläinen kollegansa, nykyinen hiihtokaverinsa olivat suunnitelleet samaan syssyyn hiihtokeikan pohjoiseen. Ottivat kymmenvuotiaan etukäteissynttärilahjaksi mukaan. Tsekkiläinen PIN-koodi –autoineen (katso tarinaa täältä…) tuli päivä oman tulomme jälkeen ja kolmikko lähti saman tien jatkamaan pohjoiseen. Hiihtivät ja viettivät kaamosta. Kymmenvuotias oli ollut jo oikein hyvä kumppani, hiihtänyt isäänsä lujempaa ja jaksanut aikuisten lailla. Kotiin tultua saimme valuttaa kuumaa vettä aika tavalla ennen kuin kylmävesiputki suostui päästämään vettä läpi, mutta onneksi pakkanen ei ollut tehnyt suurempia tuhoja poissa ollessamme. Ennen ensi talvea on parannettava omaa vesihuollon talvenkestävyyttä.