Huomasin saman melkein kaikissa muissakin sisäkasveissa. Nuutunut ja kuoleman partaalla keikkunut kirjolehti alkaa puskea uusia miniatyyrilehtiä; pysähtyneisyyden tilassa olleet unelma -kasvit ovat yön aikana saaneet aikaan pitkät uudet versot; jopa kafferipuun taimi on kasvattanut uudet lehdet, huolellisesti kohtisuoraan tasoon ikkunasta tulevaan viistoon auringonhehkuun nähden.



2 kommenttia:
Minä mietin, miten hoitaa talvehtinutta ananaskirsikkaani (physalis peruviana). Se ei oikein ennättänyt viime kesänä tuottaa hedelmiä, ja nyt voisi varmaan pian tehdä ratkaisuja, leikata ehkä sitä alas? Kasvikokeilujen huono puoli on, että niistä alkaa tuntea vastuuta.
Täällä jotkut juttelevat ananaskirsikoista:
http://puutarha.net/keskustelut/messages/25/144.html?1000790026
Meillä kasvikokeilut päättyvät kurjaan kuolemaan, jos kasvi osoittautuu ahkeraa hoitoa vaativaksi... vähään tyytyvät sinnittelevät sitten onneksi vuodesta toiseen.
Lähetä kommentti