Sunnuntaina saimme pitkästä aikaa reväistyä itsemme jatkamaan mäenlaskua, tällä kertaa ihan rinteeseen lähilaskettelukeskukseen. Puoliso ja kouluikäiset lähtivät koluamaan kamalia punaisia ja mustiakin rinteitä ja minä ajattelin mennä viisivuotiaan kanssa kahvilaan syömään munkkia.
-Äiti, minäkin haluaisin saada sukset jalkaan. Voitaisiinko me vuokrata minullekin tuollaiset oikeat sukset?
Pienen kakistelun jälkeen ladottiin 12 euroa tiskiin ja lapsi pääsi kokeilemaan ilmaista ja loivaa lastenrinnettä. Eikä pelännyt yhtään! Tekniikka oli alas-alas-alas kovaa vauhtia ja sitten kaarros. Kaarros osui aitaan vain yhden kerran.
Kun palautettiin suksia (ja oltiin jo lähellä päästä munkkikahville), kuulin sivukorvalla että varusteiden poistomyynti oli jo käynnissä. Olimme jo jonkin aikaa pohtineet pitäisikö uhrata kerralla jonkinlainen könttäsumma rahaa ja hankkia perheeseen kahdet lasten välineet, olisihan noilla käyttäjiä jatkossakin, ja jos ostaisi nyt hiukan isot, niillä pääsisivät nuo kaksi isointa koko ensi kauden läpi. Satasella sai sukset, monot ja sauvat, käytetyt toki, mutta täysin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset. Jos noilla kolme tai neljä lasta laskee, vaikka muutamankin kerran vuodessa, ei tarvitse kauaa miettiä kannattiko kauppa. Ostosten tekoon meni sen verran aikaa, että munkit syötiin loppujen lopuksi autossa paluumatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti