Maaliskuu näyttää kauniit kasvonsa – aurinko loistaa ihan sokaisevasti, lumi putoaa katoilta ja hautaa lasten talviliikuntavälineet ja alkaa tuntua kevätlumelta. Parveke on lapioitava tyhjäksi; etelänpuolella alkaa lähiviikkoina varmasti olla jo ulkonaistuttavan lämmintä. Urheiluliikkeissä aletaan myydä talvikamat pois puoleen hintaan, kevään merkki sekin. Leikimme ennustajaa ja käymme iltapäivällä ostamassa esikoiselle ensi kaudelle sopivat sukset ja läjän topparukkasia.
Olen ollut pari päivää ihan rampa jaloistani ja ihmetellyt että miksi. Uintihan se! Tässä on mennyt muutama kuukausi ilman mitään liikuntaharrasteita paitsi kävely, ja kai se raskauskin jotain vaikuttaa noihin niveliin ja lihaksiin (laiskuuden kautta ainakin). Ei tarvitse kuin käydä tyttären kanssa ihan vähän uimassa, kun on jo urheiluvamma. Tänään otan vahingosta viisastuneena mukaan viisivuotiaan. Hänen kanssaan ei tarvitse kuin istua lämpimässä kahluualtaassa.
Auringon ja alkavan viikonlopun kunniaksi Apollinairelta runo Valkoinen lumi:
Enkelit enkelit taivaassa
yhdellä asepuku
yhdellä kokin hattu
ja kaikki muut laulavat
Taivaan värinen upseeri
suloinen kevät kauan joulun jälkeen
kirkas aurinko antaa mitalin
kirkas aurinko
Kokki höyhentää hanhia
Sada lumi sada
kunpa rakkaani olisi
sylissäni
(Guillaume Apollinaire, kokoelmasta Alcools)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti