Päivän aikana opin muun muassa asiaa biodiversiteetistä, riistantutkijoilta. Suomihan on täynnänsä havumetsää, mutta varsinaiset rannattomat taiga-vyöhykkeen metsät ovat Venäjällä. Siellä ovat myös taigan biodiversiteettikeskukset. Meille taiga tunkeutuu itärajan yli kolmen loppujen lopuksi kapean kannaksen kautta (kannattaa vaikka vilkaista karttaa, jos ei usko). Vienanmeren jääpeite on lisäreitti, mutta lämpiminä talvina siitä ei pääse yli. Meikäläisten havumetsien luonnon monimuotoisuus on riippuvainen noista hauraista yhteyksistä Venäjälle ja etenkin pohjoisboreaaliselle vyöhykkeelle geenivirta on jo aika ohkainen. Tästä kärsii esimerkiksi naali, jonka kanta alkaa meillä olla olematon.
Laajat, suunnitelmalliset metsäsillat olisivat yksi ratkaisu. Ne voisivat ohjata kulkijoita muun muassa Suomenselän ikivanhoille riistankulkureiteille ja Suomen halki Ruotsiin.
Mutta maankäyttöä suunniteltaessa on jo vaikeaa kun pitäisi ottaa huomioon useat ihmisryhmät. Entä sitten, kun olisi otettava huomioon pien- ja suurpedot ja muut metsän asukit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti