Keskimmäinen osoittaa laajaa kiinnostusta KAIKKEEN. Urheilu ja liikunta ovat etusijalla, ja Nintendon pelaaminen, mutta ilahduttavasti kirjastosta on lainautunut myös helppolukuisia kirjoja ja muutamaa vuotta vanhemman lukutaitotasolle tarkoitettu Star Wars –kirja. Viimeksi mainittua hellitään kuin rakasta ystävää, ja luetaan tankkaamalla muutama lause illassa. Musiikkimaun suhteenkaan hän ei ole rajoittunut. Minulta kysyttiin, onko meidän mahdollista ostaa kokonainen levyllinen tätä (älkää pelkästykö vaikka se onkin musikaalista Hello, Dolly!…).
Sitten aihealueeseen yksi askel eteen, kaksi taakse. Muistan raportoineeni joskus edistysaskelista saroilla pönttöuunit ja yökastelu. Kas kun en ole nähnyt tarpeelliseksi raportoida takapakeista… Pönttöuunimme ei ole vetänyt siis koko talvena, vaikka ahkera yritys on kyllä ollut. Käytössä ovat olleet piipun lämmitys lämpökynttilöillä ja kuumailmapuhaltimilla, pienet tulet tuhkaluukussa tai varsinaisessa uunin pesässä, ja kaikki konstit. Ja tuuletus. Ei vedä. Ärsyttää, kun on ollut annettava periksi typerälle kivikasalle. Ensi syksynä sitten taas, nuohoojan avulla.
Yökastelu saatiin keskimmäisellä kuriin hälytinhoidon ja minirin –lääkityksen yhdistelmällä. Sitten repsahti taas ennen joulua, ja päästiin vanhaan tuttuun yöherätysmoodiin. Onneksi ONNEKSI tomistauduttiin lainaamaan taas hälytin (sellainen vanhanaikainen fermi, meillä on ollut siitä ennenkin tosiaan hyvä kokemus), ja taas hämmästelen hoidon tehoa. Uskoisin, että pian kahdeksan vuotta täyttävän hormonituotannotkin alkavat olla sillä tasolla, että hoito voisi jäädä viimeiseksi. Laite saa olla meillä vielä kaksi kuukautta, eli tässähän ehtii jättää pikkuhiljaa minirinitkin pois. (Jännä juttu, että kun keskitalvella kahdesti on alkanut kastelu uudelleen, eivät yöpissamäärät ole vähentyneet lainkaan vaikka on syönyt tuota lääkettä.)
Sellainen sekalainen postaus sekalaisista asioista tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti