Ilmastoasioista, positiivisesti

Koko syksy on uutisoitu paljon ja näyttävästi ilmastopolitiikasta. Päästöistä, vähennystavoitteista, neuvotteluista. EU:n lanseeraama kahden asteen tavoite on näkynyt monesti teksteissä (siis että ilmaston ei olisi hyvä lämmetä yli kahta astetta esiteolliseen aikaan verrattuna). Ikään kuin oltaisiin päästy yhteisymmärrykseen siitä, että nyt on toiminnan aika. Neuvotteluja on käyty YK:n ilmastosopimuksen sisällä monin ylimääräisin kokouksin ja myös muilla tahoilla. Olisi kovaa olla ilmastopoliitikko näinä kuukausina, mutta varmasti myös jännittävää ja antoisaa. Toivotaan nyt, että joulukuussa Kööpenhaminassa saadaan sitten hyvää jatkoa tähän.

Monen vihastuttavan ja huolestuttavan uutisen joukossa viime päivinä uutisoitu hallituksen linjaus pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikaksi on upean loistavasti hehkuva jalokivi kaiken roinan seassa. Suomen, kyllä, Suomen hallitus linjaa, että kasvihuonekaasupäästöjä leikataan vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Juuri näin sen pitää ollakin! Oppositiopuolueetkin ovat tavoitteen takana. Ja luonnonsuojelujärjestöt ovat tyytyväisiä. Taisi olla niinkin, että elinkeinoelämää edustavat järjestöt ovat mukana. Mainiota! Nyt tietenkin on odotettava millaisin pakottein ja ohjein tavoitteeseen aiotaan päästä ja millaista jupinaa kaikki tämä aiheuttaa. Mutta olisiko niin, että vietän 75-vuotispäiviäni erittäin vähäpäästöisessä maassa?