Hyviä aikeita

Olen säännöllisesti koettanut ohjata perheen ruokailutottumuksia kasvispainotteisempaan suuntaan, mutta oma laiskuus, koko perheen makumieltymykset, niukka hallussa oleva reseptivalikoima ja einesruokien houkutukset (ja monet muut syyt) ovat olleet esteenä. Nyt on viidesluokkalainen alkanut kiinnostua asiasta. (Meillähän kasvisruokailu on tuttu juttu, mummin ja papan luona saa oikeastaan vain kasvisruokaa.) Sovimme siis, että syysloman aikana keräämme reseptejä ja kokeilemme uusia palkokasveja, lapsethan ovat aika vähän syöneet mitään papu- ja linssityyppistä (Paitsi kolmasluokkalainen, joka vetää kaikenlaisia kasvispöperöitä suuria lautasellisia. Mieluummin kuin liharuokaa.). Reseptejä on jo aika läjä. Ja tiskipöydällä odottaa uudenaikaisia GoGreen –ruoanlaittoapuja linsseineen ja papuineen. Saa nähdä.

Viherpiperrykseen liittyen, tuoreessa Luonnonsuojelija –lehdessä oli mainio yhteenveto ekosysteemipalveluista. Eikö kuulostakin joltakin sellaiselta, mitä kunta tuottaa?

Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä.

Palvelut jaotellaan tuotantopalveluihin (ravinto, energia, lääkeaineet yms.), kulttuuripalveluihin (tiede, esteettiset arvot, fyysinen hyvinvointi yms.) ja sääteleviin palveluihin (ilman ja veden puhdistuminen, eroosion estäminen, ilmaston säätely yms.) Nämä nivoo yhteen neljäs sektori, eli ylläpitävät palvelut (yhteyttäminen, vedenkiertokulku, maaperän muodostuminen yms.).

Lehdessä pohditaan esimerkiksi sitä, miten toimintatavat muuttuisivat, jos ekosysteemipalveluilla olisi hinta. Olisiko joskus halvempaa säilyttää ja käyttää luonnon palveluita vaikkapa vedenpuhdistuksessa tai tulvantorjunnassa, kuin tuottaa niitä kalliilla keinotekoisilla vaihtoehdoilla.

Kenelle ja miten maksamme palveluista?