Ihan lyhyesti (syksyn viimeinen hakemus kutsuu). Meni eilinen ilta pitkälti kirja kädessä. Löysin kuin löysinkin kirjastosta Tiina Kaitaniemen uutukaisen Luonnollinen lapsuus. Takakannen mukaan kirja etsii ihmislajille ominaista tapaa lisääntyä, hoitaa vauvaa, imettää ja järjestää perheasiat. Kirjassa kahlataan läpi tutkimuksia ja havaintoja eri kädellislajien lastenhoidosta ja luonnonkansojen perhe-elämästä. Uudempiakin asioita käsitellään, kuten erilaisia synnytyksen aikaisia kivunlievitysmenetelmiä ja äidinmaidon tarkaa koostumusta Kirjoittaja on evoluutio- ja käyttäytymisekologian tutkija ja äiti, eli kompetenssia löytyy. Sellaiselle, joka nikottelee evoluutio-opin äärellä, voi kirjan joidenkin lukujen esitystapa tehdä tiukkaa. Mutta jos tekin selaisitte läpi. Miksi sitä paitsi pitäisi kokea itsensä loukatuksi, jos oma vauva sattuukin luontaisesti käyttäytymään samoin kuin simpanssivauva?
Onneksi kirjassa esiteltyjä käytänteitä on taas ruvettu viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä enemmän ja enemmän harjoittamaan (mm. kantaminen, pidemmät imetysajat, vauvan kanssa nukkuminen). Mutta kyllä tällainen hyvin ja ammattitaidolla kirjoitettu kirja on tarpeen, jotta käytänteet pääsisivät neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden ohjeistukseen asti, ja muotoutuisivat sukupolvelta toiselle siirtyviksi tavoiksi. Eivätkä olisi vain muotioikku lastenhoitoaatteiden meressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti